Postia Suomesta!

Eilen oli kiva päivä :) Tapasin uutta au pair-kaveriani, naapurissa asuvaa saksalaista Adia. Lähdimme yhdessä etsimään Valencessa toimivaa Happy People-järjestön toimistoa, josta Marie-äiti oli minulle kertonut. Happy People on järjestö, joka on "yhdistelmä kulttuurienvälistä vuorovaikutusta sekä kieltä." HP pyrkii yhdistämään ihmisiä ja toimii kanavana, jonka avulla niin paikallisiten ranskalaisten kuin myös ulkomaalaisten on helppo verkostoitua ja tavata ihmisiä. Seura järjestää viikottaisia tapaamisia ja toisinaan erinäisiä retkipäiviä.

Lähdimme ajamaan minulla täällä käytössä olevalla autolla, vanhalla Renault Lagunalla keskustaa kohden. Täytyy sanoa, että täällä ajelu on jo seikkailu sinänsä. Tiet ovat kapeita ja usein yksisuuntaisia; vaikka tietäisinkin määränpääni tarkan sijainnin, en välttämättä löytäisi sinne. Pitää melkeinpä muistaa ulkoa mikä tie on millainenkin ja mikä kaista pitää valita jos haluaa kääntyä. Liikennesääntöjen kunnioitus on hieman höllempää kuin Suomessa.. Kunhan nyt ajetaan suunnilleen omilla kaistoilla ja väistellään tielle pomppivia jalankulkijoita. Liikennevalojakaan ei tarvitse paljon tarkkailla. Eiköhän joku tööttää takana, kun on aika jatkaa matkaa. Vilkkukin on aika turha, avonaisesta ikkunasta roikkuva käsi toimii paremmin suunnanosoittajana ja muiden opastajana...
Noh, vaikka olimme katsoneet Happy Peoplen toimiston sijainnin kartasta, ei sitä tietenkään löytynyt. Eiväthän nuo puhelinluettelot aina pidä paikkaansakaan, nettiin yhteystietoja kun on turha muutenkaan laittaa... Puolentoistatunnin tuloksettoman ajelun jälkeen päädyimme Adin tädin Pizza-ravintolaan kahville. Itsehän en kahvia juo,mutta täällä sitä tuputetaan vielä enemmän kuin kotona..

Iltapäivällä oli aika jälleen autoilla, tällä kertaa kyseessä oli jo viime maanantailta tutuksi käynyt reitti kohti Valensollesin kielikurssia. Adi päätti tulla mukaan ja iloksemme ryhmäämme täydensivät Adin lisäksi kaksi muuta uutta tulokasta; saksalaiset pojat Paul ja Daniel. Nyt ryhmämme on sitten viisihenkinen ja saksaapuhuvat ovat enemmistössä. Olen ainut, joka ei ymmärrä sanaakaan saksaa. Vitsailinkin muiden puhuessa keskenään yhteistäkieltään, että vuoden päätteeksi puhun sakasaa sujuvammin kuin ranskaa. On kyllä tosi kiva, kun ryhmä alkaa muodostua ja pääsee juttelemaan ihmisten kanssa. Kiva opiskella samanhenkisessä seurassa. Luultavasti saamme lähiaikoina taas täydennystä ryhmäämme. Olen luottavainen:)
Sain myös sähköpostia siltä toiselta (hikipinko)kurssilta. Se alkaa 4.10 ja sitä ennen ensiviikolla teen pienen ennakkotehtävän sekä kielikokeen, jotta saan itselleni sopivan ryhmän. Mukavaa kun arki alkaa pikkuhiljaa käynnistyä!

Iloisena yllätyksenä oli tänään aamulla postilaatikossa pieni paketti kotoa. Äiti lähetteli joitan mulle tulleita kirjeitä ja SUKLAATA. Maistuipa hyvälle :) Kiitos äiti <3
Nyt taidan lähteä kiirehtimään keskustaa kohti, pitää ostaa kalenteri!