Viikonloppu tuli ja meni jälleen nopeasti. Emile-isän työskennellessä maanantaista keskiviikkoon/torstaihin toisessa kaupungissa, 300km päässä Saint-Tropez'ssa, perhe viettää paljon aikaa yhdessä aina viikonloppuisin. Viikonloput ovat minulle ihan vapaita ja saan päättää miten aikani käytän; perheen matkassa vaiko yksin. En koe mieleiseksi eristäytyä perheestä, vaan olen pyrkinyt viettämään aikaa heidän kanssaan sekä osallistumaan heidän puuhiin perheenjäsenen tavoin. Näin saan kokoajan uutta nähtävää ja opin samalla uusia sanojakin. Ranskatietämys kasvaa! Viime viikonloppuna katselimme tuttuun tapaan elokuvia iltaisin ja sunnuntaina vierailimme lähikaupungin (tai no maaseudun) eläinpuistossa, jossa riittikin katseltavaa ihan koko päiväksi.
No, vaikka paljon aikaa perheen kanssa vietänkin, niin en nyt sentään aivan pelkästään kotihiireksi ole heittäytynyt. Perjantaina tapasin aupair-kaveriani Adia. Piipahdimme hänen tätinsä Valencessa pitämässään pizzeria-kahvilassa, josta menimme sitten kolmisin erääseen keskustan katukahvilaan. Olin aiemminkin käynyt kyseisellä terassilla Marien ja Emilen kanssa ulkoiluttaessamme koiraa. Minulle oli kuitenkin yllätys, että paikka oli avoinna vielä yölläkin. Hyvästeltyämme Adin tädin jatkoimme matkaamme vielä erääseen "boîte de nuit"iin nimeltä Sunshine. Ihan mukava paikka. Outoa musiikkia tosin; alakerrassa soi Saturday Night Fever-henkinen 70-luvun musa, ylhäällä pauhasi ranskalainenrappi yhdistettynä satunnaisiin lattari- ja eurodanceradiohitteihin, joista dj:llä tnuntui olevan jokaiseen vielä omat remixinsäkin... Hauskaa kuitenkin oli. Enskerraksi on jo löytynyt uusipaikka kokeiltavaksi.
***
Nyt haluan näyttää teille muutaman kuvan sunnuntailta. Nappasin kuvat autossa paluumatkalla eläinsafarilta, joten laatu ei ole mitä paras. Puisto oli Peaugres nimisessä kylässä korkealla vuoristossa. Matka kesti noin tunnin ja puolet siitä kului vuoristoisessa maastossa ajaen. Perillä Peaugressissa sää oli paljon viileämpi ja tuli ihan sellainen raikas Suomisyksy mieleen. Emile ja Marie kertoivat alueen olevan täysin maaseutua ja "siellä jopa sataa vähän lunta talvisin!" piirunverran pohjoisen sijaintinsa ja kylmemmän vuoristoilmastonsa vuoksi.
.JPG) |
| Maisema vuoristotieltä Rhône-joelle |
 |
| Rhône-joenvarren rantakatu |
 |
| Nuhruinen kuva pikkukylästä |
Kysyin yhtenä päivänä Marielta millaisia murre-eroja täällä esiintyy. Kerroin, että minua oli varoitettu Etelä-Ranskalaisten vaikeasta puhetavasta. Marie vahvistikin tietoni ja kertoi sen ilmenevän erityisesti maaseudulla. Emile isä matki minulle tyypillistä eteläistä puhetapaa ja huh, onneksi perheelläni ei ole aksenttia (näin he myös itse ylpeänä totesivat). Pääsin kuulemaan hassua aksenttia myös ihan luonnossa, nimittäin tuolla eläinsafarilla. Siellä oli tänä viikonloppuna myös "vanhanaikainen farmi"-teema. Esillä oli vanhoja työkaluja, farmin eläimiä sekä ihmisiä, jotka olivat pukeutuneet asiaankuuluvaan vaatetukseen. Yhden kojun luona Emile alkoi juttusille farmareiden kanssa, miehet esittelivät meille oman tilansa viiniä. Täytyy sanoa, etten ymmärtänyt sanaakaan mitä he minulle puhuivat. Emile pyysi miehiä puhumaan hitaammin, mutta ei se kyllä yhtään auttanut, en silti ymmärtänyt niin yhikäs mitään. He puhuvat ilman ns.kurkkuärrää ja paaaaaljon nopeammin, eli melkoisella vauhdilla kun jo "normaali puhetapakin" on täällä nopea. Kulosti siltä ikään kuin he puhuisivat leveän hymyn läpi. Muistuttu vähän espanjalta..
.JPG)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti