La tente et une sauterelle géante

Maître Sirkka

Keskiviikko aamua vietetään jälleen tutuissa merkeissä; rauhallinen aamupala ja hetki omaa aikaa. Sää vaikuttaa mukavan syksyiseltä 15c ja aurinkoista. Koitan houkutella Maxin kanssani lähipuistoon myöhemmin päivällä.

Viikonloppu sujui taas tuttuun tapaan nopeasti. Olimme koko perhe kotona ja laitoimme takapihan talvikuntoon; uimalelut tyhjennettiin ja aurinkotuolit pinottiin. Isä totesi, että ei pidä tästä hommasta, sillä se tarkoittaa säiden kylmenemistä. Hän kun on oikea "etelän lapsi" Espanjasta, palelee jatkuvasti jos lämpötila on alle 20c.
Lauantaina etupihalle koottiin teltta, Maxin unelmien täyttymys. Olimme aikaisemmin viikolla suunnitelleet pojan kanssa mitä kaikkea telttaretkelle tarvitaan matkaan. En kuitenkaan tosissani uskonut meidän yöpyvän teltassa, joten tuli vähän yllätyksenä, kun puoli yhdentoista aikaan illalla Max tuli luokseni ja kysyi olenko valmis ja muistanut kaiken mitä olimme aiemmin suunnitelleet. No mikäs siinä, suuntasimme sitten teltalle äidin ja Maxin kanssa. Makuualustoja olikin vain kaksi, joten Maxin nukahdettua uhrauduin ja luovutin oman patjani hänelle ;)

Sunnuntaina kävimme ruokaostoksilla. Kuten olen jo aiemmin kertonut perheeni on melko tarkka mitä tuotteita hankitaan ja mistä. Ensin suuntasimmekin sillan toiselle puolelle Ardèche'in hakemaan viinit eräästä supermarketista, jossa oli jokin kamppanja käynnissä. On jännää, kun viinitkin ovat ihan lähialueella valmistettuja. Viinien jälkeen suuntasimme erääseen leipomoon Bourg lès Valenceen, eli jälleen toiseen kaupunkiin. Leivät hankittuamme suuntasimme yhteen suureen supermarkettiin hankkimaan perus arkiruuat. Nyt osaan sitten itsekin ajaa autolla noihin kauppoihin, joten alankin varmaan jatkossa tekemään pienempiä ruokaostoksia arkea ajatellen. Ihan kiva!

Eilen kotiovella oli vastassa jättiläiskokoinen heinäsirkka...

Viikonloppua ajatellen, ajattelin, että voisin ehdottaa perheelle laittavani jotain ruokaa; jälkkäriä tai ihan koko päivällisen. En vain ole keksinyt mitä teksisin jos teksisin! Ehdotuksia otetaan vastaan :)

Bonjour!

Lemppari aamiaisleipä

Vaikuttaa siltä, että kesän viimeisiä lämpimiä kelejä vietetään. Aamuisin on jo ikävä villapaitaa. Pitää varmaan lähteä shoppailemaan, mulla on täällä vain pari hassua neuletta ja yksi tuulenpitävä takki matkassa. Voi harmi..;) Maxime valittaa aamun kylmyyttä, 14c ja kaipaa hanskoja ja pipoa... Kouluun kävely ei innosta häntä. Kerroin hänelle, että tämä on vielä pientä siihen verrattuna, kuinka kylmää meillä kotona Suomessa on. Ajatus ei kuitenkaan häntä lämmittänyt.

Eilen selvisi, että opettajat lakkoilevat jälleen. Jo on kumma juttu! Vasta pariviikkoa sittenhän oli jo yksi lakko, jonka myötä lapsilla ei ollut koulua. Kyseessä oli eripura eläkeiän nostamsesta. En tiedä mistä tällä kertaa on kyse, ehkä edelleen samasta aiheesta. Joka tapauksessa se tarkoittaa sitä, että Max ei mene torstaina kouluun. Marie-äidin pitää tulla keskellä päivää tekemään töitä kotiin, jotta pääsen ranskankurssilleni. Kiva, että se järjestyy näin. Pidän kurssista ja koen sen hyödylliseksi.
Viime kerralla saimme kuin saimmekin ryhmäämme täydennystä; 20-vuotias tyttö Englannista. Hän on täällä ilmeisesti työharjoittelussa ja on toimistoapulaisena tekemässä jonkinlaisia käännöstehtäviä. Viime tunnilla tuli kauhea kasa uutta sanastoa..Pitää alkaa opettelemaan niitä. Käsittelimme eri huoneita ja niihin kuuluvia elementtejä. Opiskelu on totutusta poikkeavaa, sillä opetuskielenä on ranska, joka on ainoastaan opettajan äidinkieli. Muiden kielten käyttö on kiellettyä, joten uusien sanojen selittämiseen menee aikaa. Toisaalta näin ne sanat luultavasti jäävät paremmin mieleen, kun niiden ymärille on muodostettu apusanaverkko.

Max nukkuu vielä, unikeko! Tänään on keskiviikko, joten hänellä ei ole koulua ja on lupa nukkua myöhään. Mitäköhän sitä tänään puuhattaisiin? Nyt pitäisi varmaan käydä vielä ranskantehtävien kimppuun...Toisaalta Marielta saama suuri ELLE-pino houkuttaa..Onhan niidenkin lukeminen kielenopiskelua, eikö vaan!

Jään tänne kamppailemaan päätöksenteon kanssa..

Bonne matinée!

Le Sunshine et week-end à la ferme d'antan

Viikonloppu tuli ja meni jälleen nopeasti. Emile-isän työskennellessä maanantaista keskiviikkoon/torstaihin toisessa kaupungissa, 300km päässä Saint-Tropez'ssa, perhe viettää paljon aikaa yhdessä aina viikonloppuisin. Viikonloput ovat minulle ihan vapaita ja saan päättää miten aikani käytän; perheen matkassa vaiko yksin. En koe mieleiseksi eristäytyä perheestä, vaan olen pyrkinyt viettämään aikaa heidän kanssaan sekä osallistumaan heidän puuhiin perheenjäsenen tavoin. Näin saan kokoajan uutta nähtävää ja opin samalla uusia sanojakin. Ranskatietämys kasvaa! Viime viikonloppuna katselimme tuttuun tapaan elokuvia iltaisin ja sunnuntaina vierailimme lähikaupungin (tai no maaseudun) eläinpuistossa, jossa riittikin katseltavaa ihan koko päiväksi.
No, vaikka paljon aikaa perheen kanssa vietänkin, niin en nyt sentään aivan pelkästään kotihiireksi ole heittäytynyt. Perjantaina tapasin aupair-kaveriani Adia. Piipahdimme hänen tätinsä Valencessa pitämässään pizzeria-kahvilassa, josta menimme sitten kolmisin erääseen keskustan katukahvilaan. Olin aiemminkin käynyt kyseisellä terassilla Marien ja Emilen kanssa ulkoiluttaessamme koiraa. Minulle oli kuitenkin yllätys, että paikka oli avoinna vielä yölläkin. Hyvästeltyämme Adin tädin jatkoimme matkaamme vielä erääseen "boîte de nuit"iin nimeltä Sunshine. Ihan mukava paikka. Outoa musiikkia tosin; alakerrassa soi Saturday Night Fever-henkinen 70-luvun musa, ylhäällä pauhasi ranskalainenrappi yhdistettynä satunnaisiin lattari- ja eurodanceradiohitteihin, joista dj:llä tnuntui olevan jokaiseen vielä omat remixinsäkin... Hauskaa kuitenkin oli. Enskerraksi on jo löytynyt uusipaikka kokeiltavaksi.
                                                                             ***
Nyt haluan näyttää teille muutaman kuvan sunnuntailta. Nappasin kuvat autossa paluumatkalla eläinsafarilta, joten laatu ei ole mitä paras. Puisto oli Peaugres nimisessä kylässä korkealla vuoristossa. Matka kesti noin tunnin ja puolet siitä kului vuoristoisessa maastossa ajaen. Perillä Peaugressissa sää oli paljon viileämpi ja tuli ihan sellainen raikas Suomisyksy mieleen. Emile ja Marie kertoivat alueen olevan täysin maaseutua ja "siellä jopa sataa vähän lunta talvisin!" piirunverran pohjoisen sijaintinsa ja kylmemmän vuoristoilmastonsa vuoksi.

Maisema vuoristotieltä Rhône-joelle



Rhône-joenvarren rantakatu

 

Nuhruinen kuva pikkukylästä

Kysyin yhtenä päivänä Marielta millaisia murre-eroja täällä esiintyy. Kerroin, että minua oli varoitettu Etelä-Ranskalaisten vaikeasta puhetavasta. Marie vahvistikin tietoni ja kertoi sen ilmenevän erityisesti maaseudulla. Emile isä matki minulle tyypillistä eteläistä puhetapaa ja huh, onneksi perheelläni ei ole aksenttia (näin he myös itse ylpeänä totesivat). Pääsin kuulemaan hassua aksenttia myös ihan luonnossa, nimittäin tuolla eläinsafarilla. Siellä oli tänä viikonloppuna myös "vanhanaikainen farmi"-teema. Esillä oli vanhoja työkaluja, farmin eläimiä sekä ihmisiä, jotka olivat pukeutuneet asiaankuuluvaan vaatetukseen. Yhden kojun luona Emile alkoi juttusille farmareiden kanssa, miehet esittelivät meille oman tilansa viiniä. Täytyy sanoa, etten ymmärtänyt sanaakaan mitä he minulle puhuivat. Emile pyysi miehiä puhumaan hitaammin, mutta ei se kyllä yhtään auttanut, en silti ymmärtänyt niin yhikäs mitään. He puhuvat ilman ns.kurkkuärrää ja paaaaaljon nopeammin, eli melkoisella vauhdilla kun jo "normaali puhetapakin" on täällä nopea. Kulosti siltä ikään kuin he puhuisivat leveän hymyn läpi. Muistuttu vähän espanjalta..

Postia Suomesta!

Eilen oli kiva päivä :) Tapasin uutta au pair-kaveriani, naapurissa asuvaa saksalaista Adia. Lähdimme yhdessä etsimään Valencessa toimivaa Happy People-järjestön toimistoa, josta Marie-äiti oli minulle kertonut. Happy People on järjestö, joka on "yhdistelmä kulttuurienvälistä vuorovaikutusta sekä kieltä." HP pyrkii yhdistämään ihmisiä ja toimii kanavana, jonka avulla niin paikallisiten ranskalaisten kuin myös ulkomaalaisten on helppo verkostoitua ja tavata ihmisiä. Seura järjestää viikottaisia tapaamisia ja toisinaan erinäisiä retkipäiviä.

Lähdimme ajamaan minulla täällä käytössä olevalla autolla, vanhalla Renault Lagunalla keskustaa kohden. Täytyy sanoa, että täällä ajelu on jo seikkailu sinänsä. Tiet ovat kapeita ja usein yksisuuntaisia; vaikka tietäisinkin määränpääni tarkan sijainnin, en välttämättä löytäisi sinne. Pitää melkeinpä muistaa ulkoa mikä tie on millainenkin ja mikä kaista pitää valita jos haluaa kääntyä. Liikennesääntöjen kunnioitus on hieman höllempää kuin Suomessa.. Kunhan nyt ajetaan suunnilleen omilla kaistoilla ja väistellään tielle pomppivia jalankulkijoita. Liikennevalojakaan ei tarvitse paljon tarkkailla. Eiköhän joku tööttää takana, kun on aika jatkaa matkaa. Vilkkukin on aika turha, avonaisesta ikkunasta roikkuva käsi toimii paremmin suunnanosoittajana ja muiden opastajana...
Noh, vaikka olimme katsoneet Happy Peoplen toimiston sijainnin kartasta, ei sitä tietenkään löytynyt. Eiväthän nuo puhelinluettelot aina pidä paikkaansakaan, nettiin yhteystietoja kun on turha muutenkaan laittaa... Puolentoistatunnin tuloksettoman ajelun jälkeen päädyimme Adin tädin Pizza-ravintolaan kahville. Itsehän en kahvia juo,mutta täällä sitä tuputetaan vielä enemmän kuin kotona..

Iltapäivällä oli aika jälleen autoilla, tällä kertaa kyseessä oli jo viime maanantailta tutuksi käynyt reitti kohti Valensollesin kielikurssia. Adi päätti tulla mukaan ja iloksemme ryhmäämme täydensivät Adin lisäksi kaksi muuta uutta tulokasta; saksalaiset pojat Paul ja Daniel. Nyt ryhmämme on sitten viisihenkinen ja saksaapuhuvat ovat enemmistössä. Olen ainut, joka ei ymmärrä sanaakaan saksaa. Vitsailinkin muiden puhuessa keskenään yhteistäkieltään, että vuoden päätteeksi puhun sakasaa sujuvammin kuin ranskaa. On kyllä tosi kiva, kun ryhmä alkaa muodostua ja pääsee juttelemaan ihmisten kanssa. Kiva opiskella samanhenkisessä seurassa. Luultavasti saamme lähiaikoina taas täydennystä ryhmäämme. Olen luottavainen:)
Sain myös sähköpostia siltä toiselta (hikipinko)kurssilta. Se alkaa 4.10 ja sitä ennen ensiviikolla teen pienen ennakkotehtävän sekä kielikokeen, jotta saan itselleni sopivan ryhmän. Mukavaa kun arki alkaa pikkuhiljaa käynnistyä!

Iloisena yllätyksenä oli tänään aamulla postilaatikossa pieni paketti kotoa. Äiti lähetteli joitan mulle tulleita kirjeitä ja SUKLAATA. Maistuipa hyvälle :) Kiitos äiti <3
Nyt taidan lähteä kiirehtimään keskustaa kohti, pitää ostaa kalenteri!

Des activités!

Tänään olen ollut täällä 16 päivää, enkä ole vielä kertaakaan koskenut vanhoihin ranskankirjoihini.. Parhaiten kielen puhuminen on sujunut nyt aluksi ihan vain suurempia miettimättä ja kirjoja lukematta, kunhan saisi vaan sen asiansa toisen ymmärrettäväksi. Koska kuitenkin tulin tänne ensisijaisesti kieltä oppimaan, niin onhan ne viralliset opiskelutkin jossain vaiheessa aloitettava. Olen jo ilmottautunut Marie-äidin kanssa eräälle tehokkaaksi todetulle ranskankielenkurssille. Perheen aiemmat au pairit ovat osallistuneet samaiselle kurssille. Kurssi maksaa jonkin verran, mutta perhe on lupautunut osallistumaan kuluihin :) Perheessä on ollut aiemmin 3 aupairia, kaikki sattumalta saksalaisia. Saksassa on jonkinlainen systeemi, joka maksaa ulkomailla suoritetut kieltenopiskelut. Suomessa ei taida olla samanlaista tukisysteemiä, mutta koitanpa tarkistella sitä vielä..Kurssi kestää 6 kuukautta ja alkaa ensi kuussa. Tunteja tulee yhdelle viikolle ilmeisesti 6h/vko+ läksyt. Teen tasokokeen, jonka perusteella mut sitten laitetaan itselleni sopivaan ryhmään. Aika jännää..

Lokakuuta ja varsinaisen kielikurssin alkua odotellessa kävin eilen päivällä Maximen ollessa koulussa katsastamassa yhden toisen kielikurssin. Tämä kurssi on maksuton ja se pyörii vapaaehtoistyöllä. Kyseessä on kuulemma hieman leppoisampi ja helpompi kurssi kuin se maksullinen. Lähinnä tämä ilmainen kurssi tarjoaa mahdollisuuden kohdata muita ihmisiä, kenties aupaireja, ja harjoitella ranskankielistä kanssakäymistä heidän kanssaan. Lisäksi tutustutaan toisten kulttuureihin kertoen ja kuunnellen. Viime vuonna ryhmä oli tehnyt yhdessä eri maiden ruokia.

Eilen Valenssollesin ryhmässä paikalla ei ollut vielä paljon porukkaa, sillä oli ensimmäinen tapaaminen. Noin 20 hengen ryhmä oli kuitenkin sitäkin kirjavampi! Ihmisiä Kosovosta, Albaniasta, Venäjältä, Nigeriasta, Kiinasta.. Ryhmä koostui ei sanaakaan ranskaa puhuvista sekä sujuvasti puhuvista ja kaikesta siltä väliltä. Henkilöt olivat mitä erilaisimmista oloista ja taustoista, sen perusteella mitä suostuivat kertomaan. Oli työnperässä tulleita, perheen matkassa saapuneita, sukulaisten karkottamia ja parempia oloja etsiviä. Taisin olla ainut ns.huvikseni Ranskassa oleileva. Oli vähän hassu olo, mutta ensikerraksi paikalle tulee kuulemma muitakin au paireja. Se olis kiva! Toistaiseksi käyn nyt noissa tapaamisissa tiistaisin ja torstaisin. Katsotaan miten sitten jatkossa, onko kurssi minua varten vai ei.

                                                                     ***

Marie antoi mulle lauantaina ison kasan erinäisiä esitteitä ja oppaita Valencesta ja Drômen alueesta. Niitä sitten selailemaan ja mulle sopivia aktiviteetteja etsimään!


Varaa mistä valita..


Harrastuksien aloittamisella ei ole kuulemma niin kiire, mukaan pääsee vielä marraskuussakin. Se maksullinen ranskankurssi on kuitenkin se pääjuttuni täällä, niin sovittelen sitten muut harrastukset sen mukaan. Huomioon pitää myös ottaa Maxin harrastukset yms. mun aikatauluun vaikuttavat tekijät. Lokakuun puolella selkenee ja varmaan sitten pääsen aloittamaan mitä nyt sitten aloitankaan. Vaihtoehtoja eri aktiviteeteista oli kuulkaas niin vaikka ja mitä. On käsityökerhoja, erilaisia kursseja, kuten ensiapu-, taidehistoria -ja ruuanlaittokursseja, useita liikuntaseuroja ja- ryhmiä. Urheilua voi harrastaa aina jousiammunnasta ja petanquesta rugbyyn ja judoon. Mitäköhän sitä sitten valitsis?

Week-end animé

Viikonloppu oli taas kiireinen ja ehdittiinkin tehdä perheen kanssa vaikka mitä! Lauantaina ja sunnuntaina täällä Valencessa vietettiin Bonaparten juhlaviikonloppua. 200 vuotta oli kulunut siitä, kun Napoleon sotajoukkoineen saapui kaupunkiin. Mulle ei ihan auennut se, miksi herra juuri tänne oli saapunut tai miksi tapauksesta tehtiin niin iso juhla.. Vapaaehtoistyöllä pyörivät järjestöt olivat kuitenkin tehneet yleisölle näyttävän ohjelman koko viikonlopulle ja sitä oli ilo päästä seuraamaan.

              

Mahtipontinen marssimusiikki pauhasi kahden eri ryhmän toimesta. Yleisö lauloi ja seurasi kulkuetta halki kaupungin. Illalla jäjestettiin ilotulitus sekä videoesitys Napoleonin vaiheista.

***

Eilen teimme pienen retken Grignaniin. Grignan on todella kaunis ja tyypillinen Provencale-kylä.

 Pieni selvennys tähän väliin Ranskan maantiedosta. Ranska on jaettu 26 eri alueeseen, région (joista 22 on Manner-Ranskassa). Valence kuuluu Rhône-Alpesin alueeseen. Muita alueita ovat esim. Bretagne ja Île-de-France. Alueet koostuvat departementeista (département), joita on sitten yhteensä 100. (96 Manner-Ranskassa). Valence on osa Drômen departementtia.

"Drômen Provencalen sydämessä laaksojen harjanteilla, viinitarhojen kätköissä tai laventelipeltojen ympäröiminä sijaitsee 14 vanhaa kylää tammimetsineen ja tryffelikätköineen ." Näin runollisesti kuvataan Drômen Provencalea. Runollisen imelää, mutta joka sana kyllä ansaitsi paikkansa. Ainakin vierailemamme Grignan pikkukylä sopii kuvaukseen. Grignan on siis yksi mainituista 14 hurmaavasta kylästä ja siellä kävimme sunnuntaina.

Kartta nähtävissä Drômen Provencalesta tässä.

Aivan ihana pikku kylä linnoineen kaikkineen!

Maisema ylhäältä Château de Grignanista

                 

Vaaleansininen väri ikkunalaudoissa ja ovissa pitää hyönteiset ulkona

Sokkeloisia pikkukatuja

 

Linnan puutarha

Des gâteaux et des bisous!

Viime viikko täällä on mennyt hieman totuttua vaihtelevemmissa säissä. Tiistaina oli oiken kunnon myrsky! Säätiedoituksissa autoilijoille annettiin varoitushuomio "code rouge" voimakkaan tuulen sekä kaatuvien puiden varalle. Salamoita iskikin oikein urakalla ja ikkunat ihan helisivät. Myrskyn jälkeen säät viilenivät loppuviikolle, mutta nyt taas luvattu lämpenevää. Kaupungilla kulkiessa tulee kyllä höntti olo, kun olen ainut joka kulkee shortseissa, vaikka täällä kuitenkin on lämpötilat ollut joka päivä siinä kahdenkympin hujakoilla.
Noh, ensiviikolla suunnittelin pitäväni kunnon kaupunkipäivän! En malta odottaa että pääsen kiertämään kauppoja :)

Eilen kävimme Marie-äidin kanssa keskustassa asioilla. Kuten jo aiemmin olen kertonut, täällä katukuvaan kuuluvat lukuisat boulangeriet ja pattisseriet, eli leipomot ja konditoriat.Liikkeet näyttävät jo ulospäin houkutteviltva suurine näyteikkunoineen ja kutsuvine tuoksuineen, joten olin ihan innoissani, kun astuimme sisään yhteen konditorioista; F.Freydier: patissier, chocolatier & glaces. Pieni pala herkkusuun unelmaa! Liikkeessä on vitriinin takana kymmeniä eri leivonnaisia sekä konvehteja, kaikki toinen toistaan kauniimpia. Leivokset tehdään liikkeen takahuoneessa joka aamu, joten ne ovat aivan tuoreita. Marie valitsi meille maisteltaviksi mitä herkullisimman näköisiä leivoksia. Myyjä toimi apuna ja esitteli mielellään herkkuja. Päädyimme valitsemaan seuraavat, myyjän ja Marien mukaan tyypillisimmät ranskalaiset leivokset:

Takaa vasemmalta ylhäältä alas: un Mille-feuilles,sanan mukaan tarkoittaa tuhatta lehteä; erittäin vaike valimstaa,koottu lukuisista ohuista lehdistä ja vaniljakreemistä. Mousse aux framboises;vadelma vaahtoa ihanalla murupohjalla. Un Baba au rhum; nimetty Ali Baban mukaan (se rosvo siis!), rommissa uitettu donitsi. Kaksi pientä éclair au chockolat'a;èclait tarkoittaa salamaa. Mun lemppari oli seuraava, tarte aux framboises! Ihanan raikkaat marjat ja sisällä vniljakreemiä. Alhaalla Barquette au chocolat eli suklaa vene ja ylhäällä un Hérisson,eli siili ja ihana Succès au chocolat.

Eilen illalla päästiin noita sitten maistelemaan ja kyllä olivat kaikki hyviä! Aika makeita tosin..:) Mulle kyllä maistuivat, mutta Emile-isä ei ollut kuitenkaan laatuun tyytyväinen, vaan ilmoitti lähtevänsä huomen aamulla aikaisin torille ostamaan oikean kunnon ranskalaisen kakun. Jaa-a mitäköhän herkkuja hän sitten kantaakaan kotiin!

Ihanaa kun perheeni täällä on niin mukava ja on ottanut oikeen asiakseen tutustuttaa mut kaikkiin ranskalaisiin juttuihin, erityisesti ruokaan ;) Esim. eilen syödessämme leivoksia Marie kirjoitti mulle paperille jokaisen leivoksen nimen ja vitsaili, että en saa mitään ellen muista niiden nimiä. Mallioppilaana kuitenkin muistin jokaisen herkun nimen, motivaatio kohdallaan.

Hyödyllistä sanavarastoa ;)

Liekkö sitten juuri näistä makeista herkuista johtuvan erona meihin "ruista ranteeseen"-suomalaisiin mm. kovin erilainen kanssakäyminen ihmisten välillä. Tästä voisi varmaan kirjoittaa kunnon opuksen (kuten joku jo epäilemättä on tehnyt), mutta eri kulttuurista tulleena on hauska huomata ja ihmetellä eroja. Poskisuukot eli bisout on jokapäiväisiä ja niitä ihan oikeasti vaihdellaan kaikkien kanssa; perheen, ystävien, puolituttujen ja tuntemattomienkin kanssa! Noh, ei nyt ehkä ihan tuntemattomien, mutta näin minulle kuitenkin eilen kävi. Olin hakemassa Maximea koulusta perheen koiran kanssa, kun eräs pikkupoika tuli silittämään koiraa, sanoi minulle "Bonjour!" ja antoi sitten vielä lopuksi kaksi poskisuukkoa. Aika söpöä. Tosiaan en ollut koskaan aiemmin kyseistä pikkuherraa tavannut ja olin vähän hämillään, mutta ihan messissä. Olen tainnut jo tähän suukotteluun tottua. Katsotaan vaan kun tulen takaisin niin halausten sijaan suukottelen teidät kaikki!

Pakko laittaa nyt vielä lounaan jälkeen kuva niista isän hankkimista leivoksista. Pääsette kuolaamaan!

Vadelmapiirakoiden keskellä oleva sitruunamarenkipiirakka on uusi lempparin, nam :)

Bisous! <3

Un peu de la belle ville

Eilen oli oikein tapahtumarikas päivä. Kävimme aamulla äidin kanssa pankissa tekemässä minulle oman pankkitilin;eipähän tule turhia palvelukuluja Suomen pankin kanssa. Kotiin palattuamme lähdimme koko perhe kaupungille pienelle kävelylle. Keskustassa on lauantaisin mahtava tori ranskalaistyyliin! Tarjolla oli kaikkia mahdollisia herkkuja juustoista hedelmiin. Kaikki tuotteet tulevat läheltä ja ovat peräisin puhtaista raaka-aineista. Ihmiset ovat tottuneet tekemään ruokaostoksensa useista erikoiskaupoista; leipomoista,juusto -ja viinkaupoista. Isoissa supermarketeissa on tietysti tarjolla samat tuotteet yhden katon alla, mutta hyvää osataan arvostaa ja sen vuoksi jaksetaan nähdä hieman vaivaakin. Tässä kuvia kaupungilta. Kaunista eikö vaan?



Yksi juustokoju, jos tuota nyt kojuksi voi sanoa.. Fromages de France.





Vihannes- ja hedelmäkojuja oli paljon. Mmm..ihania värejä!





Ranskalaiselle torille kuuluu tietysti myös viinipiste.



Seuraavaksi vähän maisemia kaupungista. Kaupunki on mielestäni valtavan kaunis. Rakennukset ovat vanhoja ja arkkitehtuuri hienoa. Kadut ovat kapeita ja melko sokkeloisia tottumattomalle (minulle!) ja autolla ajaminen..huh..tänään mennään kokeilemaan,saa nähdä miten käy kaikkien yksisuuntaisten katujen kanssa. Niitä nimittäin riittää!





Pieniä erikoisliikkeitä riittää joka lähtöön! Joka kulman takaa löytyy pieni leipomo tai sokerileipomo, joissa osassa on pieni kahvila samassa yhteydessä, on lautapelikauppaa, koruliikettä, jossa kultaseppä valmistaa itse paikan päällä koruja, kukkakauppoja, lahjatavaraliikkeitä..



Lautapelikauppa.





Leipomoita/kahviloita riittää!

 Katseltavaa siis riittää ja odotan innolla, että pääsen itse rauhassa tutustumaan kaupunkiin! Kuten kuvista näkyy, sää oli mitä mainioin; 30c ja ihana auringonpaiste. Täällä kesä jatkuu vielä :)

Illalla kävimme vielä kävelyllä pienen ajomatkan päässä olevilla vuorilla. Näköalat olivat mahtavat! Niitä lisää myöhemmin. Nyt syömään paellaa! Perheen isällä on espanjalainen tausta ja sukujuuret.

Bon week-end!

Lyhyt kouluviikko takana ja viikonloppu voi alkaa! Perjantaisin koko perhe palaa kesken työ- ja koulupäivän kotiin syömään pariksi tunniksi lounasta. Aika kiva tapa. Vähän erilaista perhe-elämää kuin Suomessa... Ranskassa koululaiset viettävät ruokatuntia jokapäivä (huom,keskiviikkoisin ei ole koulua lainkaan!)11.30-13.30. Vanhemmat voivat päättää viettävätkö lapset ruokatunnin kotona vai koulussa. Meidän perheessä Maxime syö koulussa perjantaita lukuunottamatta kaikkina päivinä.

Perheen isä palasi eilen työmatkaltaan kotiin ja tänään olen ollut hänen matkassa asioita hoitamassa. Sää on ollut todella mahtava; +30c eikä pilvenhattaraakaan näy! Kyllä kelpasi käveleskellä kaupungilla. Oli kiva päästä kotikulmilta keskustaan. Kaupunki on todella kaunis ja pienen pyörämatkan päässä. Huomenna menemme koko perhe kävelylle keskustaan. Näytän teille jälkeenpäin lisää kuvia! 

Aprikooseja, persikoita, nektariineja ja keltaisialuumuja aivan lähialueen viljelmiltä sekä oman pihan päärynöitä, viinirypäleitä ja viikunoita. Kuvassa myös viini (rouge,bien sûr) ja ihanat leivät leipomosta!

Le premier jour

Kesäloma on nyt ohi ja arki virallisesti alkanut myös täällä Ranskassa. Tänään on siis ensimmäinen koulupäivä! Kiva kun arki käynnistyy ja rutiinit muodostuvat. Ensimmäiset kolme päivää olivatkin minulle "työn"täyteisiä molempien vanhempien ollessa kokopäivät töissä. Aika hurjaa jäädä heti kaksin Maximen kanssa, mutta hyvinhän kaikki on sujunut. Kolme päivää pojan kanssa vietettyäni opin tuntemaan hänen tapojaan ja mieltymyksiään, mikä on hyvä kouluarkeakin ajatellen.

Nyt kun koulu on alkanut minulla on huomattavasti enemmän aikaa tehdä omia juttuja myös päivisin;aina iltapäivään klo.16.30 asti jolloin menen Maximea vastaan koululle. Vanhempien palattua töistä pääsen taas vapaammin omien juttujeni pariin. Ihan leppoisaa siis on :)

Nyt taidan lähteä tutustumaan uuteen kotikaupunkiini. Kamera laukkuun ja aurinkolasit nenälle! Saan vielä toistaiseksi olla kuin turisti..:)

à bientôt!

Maiju
xx