Yllätysvieraita

Pääsiäspupu tuli kylään ja toi yllätyksiä,

nimittäin isi ja Saana tulivat käymään täällä minun luonani!

Lauantai-iltapäivänä kävin heidät hakemassa Valencen TGV-asemalta ja kolme päivää saatiin mukavasti yhdessä viettää.

Tänään aamulla heillä paluumatka jo koittikin ja sanoimme heipat aikaisin aamulla.

Lauantaina söimme kaikki yhdessä illallisen, ranskaperheeni ja oman perheeni kesken. Marie, Emile ja Maxime lähtivätkin sunnuntai aamuna Narbonneen tapaamaan Maxin sisaruksia pääsiäispyhien ajaksi, joten jäimme isin ja Saanan kanssa sitten kolmisin. Olikin ihan mukava sattuma niin saimme olla ihan keskenämme, yhteistä aikaa kun ei niin paljon kuitenkaan ollut..

   

 Saana

Päivät kuluivat leppoisasti. Käveleskelyä kaupungilla ja kotipihalla uima-altaassa pulikointia. Jos sitä nyt pulikoinniksi voi sanoa, 20c vedessä henkeähaukkomista..Säät kyllä vierailioita suosivat; aurinkoisia päiviä ja lämpötilat varmaan keskimäärin 25c luokkaa.



Châtea de Crussolillekin kipusimme, Pirinsessaa emme tosin nähneet..



Täällä pääsiäislomat ovat kaksiviikkoiset..Hilpeää minun kannalta, kotona kiinnioloa kaiket päivät..

Nyt on toisen pääsiäisyllätyksen aika. Maxime halusikin jäädä sisarensa luo Narbonneen vielä pidemmäksi aikaa, joten isän työstä riippuen hän hakee pojan mahdollisesti vasta perjantaina takaisin! Oooh, jotain aivan úutta mulle; LOMA!

Nytpä nautin kaikin siemauksin omasta rauhasta. Ja hyvästä säästä ;)

Aurinkoiset terkut 30c lämmöstä altaanvierestä, hesarien ja ruisleivän keskeltä. Aika hyvä combo!

Ciaooo!

Dîner à la mexicain!

Heippa heeei :)

Vapaata torstaiaamua täällä viettelen. Tosiaan toisen ranskankurssin päätyttyä tuntuu, että aikaa on paljon enemmän. Aamut ovat kiireettömämpiä ja loppupäivälle jää enemmän energiaa...:) Nyt vaan lämpötilojen kohoamista odotellaan ja kesä voikin mun puolesta alkaa!

Henri, Fernanda, Dina, Roland

Tiistai-ilta sujui Meksikolaisissa tunnelmissa! Valmistimme yhdessä Fernandan kanssa herkkuillallisen. Fernanda on hyvä ystäväni, eloisa meksikoilaistyttö Tijuanasta, Meksikon ja Californian rajalta, au pairi myöskin.
Tarkoituksena oli vähän jos ei juhlistaa niin ainakin fiilistellä viimeistä iltaa kuvassa näkyvässä asunnossa. Meille kyseinen paikka on muodostunut jo melkeinpä kakkoskodiksi, tuolla kaikki alkoi uusien ranskiskavereiden kanssa. Paljon muistoja! Monen monta kertaa ollaan juostu kavereiden asuntojen väliä ja huudeltu ikkunoista toisille. Vastapäinen ravintoloitsija taitaa olla kiitoillinen Victorin ja Roland'n muuttaessa pois. Hahaa, huomaan, että ranskalaisten dramaattinen puhesävy alkaa tarttua muhunkin. Voi ei!

Illan menussa oli seuraavanlaista tarjolla; Pollo con Mole y arroz a la mexicana!

Riisi oli superhyvää, valmistettiin pannulla ja keitinveteen lisättiin soseutettua tomaattia ja sipulia sekä mausteita. Suklaakastikkeen Fernanda oli valmistanut jo etukäteen, joten ei harmainta aavistusta valmistustavasta. Tuloksena oli kuitenkin ihan sulatetultasuklaalta näyttävää kastiketta johon oli lisätty paljon eri mausteita. Naposteltavana maissilastuja ja itsetehtyä salsaa.
Lopputulos muy bueno!

On a mis l'annonce.

Tänä aamuna.

En voi hengittää, päässä pyörii..keskittyminen ei onnistu.

Mulla on jo pitkän aikaa kuulunut päänsisällä sellasta pientä ja vaimeaa tikitystä. Tilanteista riippuen tikityksen ääni on vaimeampaa tai äänekkäämpää..Yritän olla huomioimatta raksutusta, joka alituiseen häiritsee keskittymistäni ja vie iloa arjesta.

Melun keskellä en kuule. En keskity, olen levoton.


Marie ja Emile ovat jo viimeksi kuluneen kahden kuukauden aikana puhuneet siitä, kuinka eivät ole vieläkään laatineet uutta Au pair-hakemusta nettiin, ensivuotta ajatellen.

"Tout se passe très bien avec toi, on ne veut pas penser que tu vas nous quitter."

Kokoajan on ollut pientä puhetta aiheesta. Kaikki ovat valmistautuneet ajatukseen pikkuhiljaa, pala palalta rohkeutta keräten. Pitäisi ja pitäisi..Ei niinkään ajatukseen siitä, että avoin paikka- ilmoitus on laadittava, vaan siitä, että vuoteni täällä lähenee ilmeisesti loppuaan.

Kotona varmaan ajattele, niin olihan se arvattavissa, uusi maa ja uusi kulttuuri, vapauden makua suussa ja uusia kokemuksia taskussa. Kuka haluaisi palata mahtavasta Ranskasta takaisin kylmään Suomeen. Mutta ei kyse ole vain siitä. Enkä itse asiaa noin edes näe.
Kyse on kai lähinnä siitä, että tavallaan pakoilen tulevaisuutta. Olis vaan niin helppo unohtua tänne. Elää helppoa ja mutkatonta elämää ympäristössä jonka olen itse itselleni luonut ja rakentanut haluamakseni.

En halua ajatella tulevaa, josta en jälleen kerran tiedä yhtään mitään. Taas pitäisi hypätä niinkuin 7kk ja 22 päivää takaperin jo hyppäsin.
Hyppiminen on rankkaa! Enkä muuten ole treenannu pitkään aikaan;)

No, c'est la vie. Näinhän asioiden oli tarkoituskin mennä. En sano "aika palata todellisuuteen", sillä mun oma todellisuuteni on tässä ja nyt. Tässä hetkessä jota elän. En halua sanoa vuosi ohi, aika aloittaa oikea elämä, enkä myöskään halua kuulla tätä ajatusta mistään muualtakaan. Kyse ei ole vain jostain palasta elämässäni, kertakäyttöpalasta, jonka käytän kerran ja heitän sitten pois. Kyse on jostain paljon enemmästä.

Siispä sanonkin itselleni, aika katsoa tulevaisuuteen. Jälleen kerran...

Onnistuin jo kerran lähtemään yksin, rakentamaan uuden elämän ja selviytymään vieraiden ja uusien asioiden keskellä, puhumattakaan vieraasta kielestä, jota en muuten näin jälkikäteen ajatellen puhunut nimeksikään...

Miksen siis onnistuisi toistamiseen?

Le Soleil!

Aurinkoisia terkkuja tiistaipäivältä!

Aktiivisempi ranskankurssini päättyi viimeviikolla, joten nyt ei ole enää sitten ma ja to aamuisin koulua. Kevyempi kurssi Valensollesissa jatkuu vielä normaalisti, eli ma ja to iltapäivisin. Heti kun kunnon aurinkoiset kelit koittavat ja kouluakaan ei ole niin tulinpahan kipeäksi. Ensimmäinen kerta muuten kun täällä ollessani vähän flunssaa pukkaa..:) Sunnuntaista asti veto ihan pois, maanantai päivä meni kotona nukkuessa, très étrange, kummallista koska en osaa päivisin normaalisti nukkua lainkaan..:) ja tänään onneksi jo paranemisen merkkeijä ilmassa, rohkenin haistella aurinkoista ilmaa, ja aurinkoa kyllä on riittänyt ;)

Kevättä ilmassa! Päivä on selvästi pidempi, valoa riittää ja aurinko on alkanut paistaa lämpimästi.
Voi vitsi. toi mun lause kuulostaa aika lamelta siihen verrattuna mitä täällä nyt on. Sanoisinko että KESÄ on tullu. Niin, no siis valencelaisille tää on ihan alkukevättä vielä, mutta koska lämpötilat on päivisin ollu yli 20c, niin saanen korostaa, että mulla on jo ihan kesänen fiilis :))
Toki tuuli vielä puhaltaa kylmästi ja puut ei ole täysissä lehdissä;) mutta SILTI. Jeejee!!

 

Siinä parit kuvat tämän päivän kaupunkikäppäilyltä naapuri-au pairin Adin kanssa :)

Soirée avec les Grenouilles

Keskustelua ruuasta:

Maxime: "Tu sais, en Farance on mange pas de chien."
Maiju:     "Oui, je sais, en Finlande non plus. Parcontre, en Finlande on mange pas des escargots."
Maxime:  "Mais c'est que les parisiens qui les mangent..les parisens sont dégueulasses.."
Maiju:     "Ah oui, et pourquoi?"
Maxime:  "A ton avis? Parce qu'ils mangent des esgarcots et les grenouilles! "

Tiivistettynä, Maxin mukaan pariisilaiset ovat ällöttäviä koska syövät etanoita ja sammakoita. Vielä muutama päivä sitten olin hänen kanssaan samaa mieltä ajatuksesta. Toissailtana kuitenkin pidimme ranskalaisten ystävien kanssa pienet illanistujaiset ja maailmankuvani avartui jälleen hieman. "Mitä, te ette ole vielä maistaneet sammakoita!! Eihän se nyt käy laatuun!"

Näinpä siis torstai-iltana suuntasimme ystävämme Romainin luokse sammakonreisiä ja comte-juustoa laukuissamme. Romain, kuten lähes kaikki tuntemamme opiskelijat asuvat omissa pienissä ja mielestäni söpöissä pikku kämpissään Valencen keskustassa.

Hän on taitava kokki, vaikkei päällepäin ehkä uskoisi. :D

Sammakonreidet, valmistus;

silppua valkosipuli ja persilja hienoksi silpuksi, uita sammakot maidossa ja paneroi jauhossa. Paista valkosipluin ja persiljan kera öljyssä. Voila, les grenouilles sont prêts a mange!

Makua itse sammakoissa ei jurikaan ole. Koostumus muistuttaa mielestäni kanan ja kalan sekoitusta..Syödään sormin; paljon luita ja vähän syötävää.

 

voiko olla enempää ranskalaista? sammakonreisiä, punaviiniä ja juustoa..hmmm ja ikää oli? 20-v?? :D

Tulee kovasti ikävä uusia kavereita. Heillä loppuu koulu tältä vuodelta ja alkaa kahden kuukauden "stage" eli työharjoitteluosuus. Suurin osa lähtee eripuolille ranskaa; Toulousiin, Lyoniin, Pariisiin... No onneks tänne valenceenki jää muutama kaveri meitä ilostuttamaan!

On niin jännää ku aina puhutaan ranskalisesta kulttuurista, savoir vivre; hyvistä käytöstavoista, ruokakulttuurista, viinistä ja juustoista..Noiden ranskalaisten nurotenkin kanssa hengaillessa samat säännöt pätee.
Tuntuu uskomattomalta kuunnella kahden pojan kinastelua siitä mikä juusto on parasta tai jonkun nirsoilua sen suhteen mitä punaviiniä juodaan (tai jätetään juomatta). Ruokaa laittaessa valkosipulinkynnen sisällä oleva sydän tulee poistaa ja persiljat silputaan hienonhienoksi silpuksi..Jonkun opettaessa meille rumia sanoja, joku toinen huutaa taustalta lopettamaan, "muista minkälaista kuvaa annat ranskasta ulkomaalaisille..!"