P&P Valencessa 27.-31.10

”Oh, le wine is terrible!”

Siinä se nyt sitten meni, nelisen päivää kauniin puistoisassa Valencessa Maijun äärimmäisen vieraanvaraisen perheen luona. Olen yllättynyt, ettei tämän reissun jälkeen jouduttu avecini Pauliina Kiven kanssa maksamaan ylimääräistä valuuttaa painolastista. Vannon, että sen painon minkä menetimme laukuistamme Maijun tavaroiden luovuttamisen jälkeen kompensoimme ahkerasti omalla elopainolla… Ranskalaisten ruoka ja viini, oivoi. Eikä edes aleta puhumaan niistä leivistä ja leivoksista.

Matkaan lähteminen aiheutti ainakin allekirjoittaneessa lieviä ennakkoluuloja, sillä takana oli jo kaksi Ranskanmatkaa kielitaidottoman (ranskaksi ranskantaidottoman) perheen kanssa, joista oli jäänyt vähän paha maku suuhun. Onneksi epäilykset osoittautuivat turhiksi jo menomatkalla, kun turvatarkastaja kummasteli naureskellen kenkävalintaani. Menovinkki: Hyvän palvelun saamiseksi tarvitaan vain iloinen ”Bonjour!” ja kirkkaanvihreät converset! Tästä ja muista ystävällisyyksistä otettuina päätimme tsempata avointa ystävällisyyttämme myös Pauliinan kanssa. Sanoista tekoihin, tämä tarkoitti käytännössä hanhenmaksan ja erinäisten äyriäisten syömistä sen enempiä mukisematta. Pisteet tästä Pauliinalle, ei vihertänyt melkein lainkaan. Lievää huvittuneisuutta tosin aiheutti muuten erittäin hyvää englantia puhuvan perheenisän toteamukset esimerkiksi ruoan ja viinin laadusta. Emme kehdanneet korjata, että ”terrible” ei suinkaan ole kovin osuva sanavalinta mikäli halutaan kehua kun kyseessä on jotakin kovin herkullista.

No mutta mitä olisikaan Ranskanmatka ilman lakkoa. Tämän tiistaisin ja torstaisin järjestettävän kansallisurheilulajin parissa vietimmekin tovin ensimmäisenä aamuna kaupungilla. Nämä kaverit muuten ottavat lakkoilun tosissaan, sen voi kuka tahansa päätellä hillittömästä paraatista, tunnuslaulusta, lakkoLOGOSTA (!!) ja teemakulkueesta… Paikalla näimme myös joulupukin. Ottakaas Suomen paperiliittolaiset ja ahtaajat tästä vaan mallia.

Itselleni parhaiten matkasta jäi mieleen (ja pohkeisiin) yhdistetty autoilu- ja kiipeilyreissu vuoren päällä sijaitsevalle vanhan linnakkeen rauniolle mitä kauneimmassa syysilmassa. Maisemat olivat UPEAT ja valokuvia sain napsittua koko reissun edestä. Muuleja (?) ja lumihuippuja ihasteltuamme jatkoimme matkaa kaupungille viinilasilliselle ja rennolle kaupunkikävelylle. Mielialaani tosin hiukan lannisti Winnien, perheen koiran, päästämät matkapahoinvointiyrjöt farkuillani (kiitos Maiju ja liikenneympyrät). Onneksi karman laki iski jälleen ja samainen ihana karvapallero kaatoi punaviinit Pauliinan trenssille. Oikeus ja kohtuus tässäkin. Kunpa olisin saanut ottaa Winnien kotiin, melko huumorintajuinen vesseli tuo.

Kävimme myös esimerkiksi ranskalaisessa supermarketissa nauramassa 0,85€ valkoviinipulloille ja mitä kummallisimmille ruokatarvikkeille. Kummallisuus on tosin katsojan silmissä, nimittäin itse en tunnista ruokatarvikkeista edes luumua… Ruusuakin tuli maistettua sekä terälehden että hunajan muodossa. Ja sanovat vielä että kiinalaiset syövät mitä vaan, hyvän haasteen pistävät pystyyn ranskalaisetkin! Ja mitä kummallisuuteen tulee, monet naurut ainakin itse sain ranskalaisten ajotyylistä. Vannon kautta kiven ja kannon että eteen ei tullut yhtäkään risteystä, jossa joku ranskis ei olisi ollut peruuttelemassa… Peruutuksen loputtua moikattiin vain vierustovereille ja kaasuteltiin menemään. Ryhmittäytyminen on yliarvostettua. Maiju oli myös hyvin omaksunut tämän ajotyylin, tuli sillä yksi letkakin hienosti ohitettua. Arvostan.

Vasta nyt kun itse on käynyt paikalla ja saanut nähdä pikku vilauksen Maijun nykyisestä arjesta, ymmärtää edes hiukan kuinka suuri loikka ja rohkeudenosoitus on lähteä vuodeksi au pairiksi ties minne. Maijulla on onneksi käynyt perheen suhteen hyvä tuuri, mutta silti kokemukset eivät synny aivan itsestään, vaan tulee löytää oma rohkeus unohtaa ennakkoluulot ja tarttua haasteisiin. Haastetta Valencessa Maijulle varmasti riittää jos missäkin muodossa, mutta helpottavaa on varmasti tietää että kävi miten kävi, täällä kotoisalla Keravalla odottaa aina perhe ja me ystävät. Ja jos ei Keravalla niin tällä hetkellä ainakin Joensuussa, Sveitsissä, Lahdessa ja kohta ties missä! Vaikka mitä jäi nyt kirjoittamatta, mutta mahdotonta olisi kaikkea kuvaillakaan. Onnea matkaan Maiju, pitäkää hauskaa Jensku ja Iida kun menette käymään ja MERCI BEAUCOUP MON CHÉRIE että saimme tulla käymään ja nähdä palan oikeata ranskalaista elämää!

- Pipsa (ja hengessä mukana Wiimaster Pauliina)