Kiosque Peynet

Suloinen huvimaja keskustan sydämessä.

Voi kuinka tykkään tästä osasta kaupungin keskustaa! Hieman tilaa ahtaiden katujen ja korkeiden talojen välissä nähdä ympärilleen ja huomata kaikki se mikä tähän kaupunkiin kuuluu; molemmin puolin nousevat vuoret, lännen Rhone-joki sekä vanhat ja uudet -eripariset rakennukset hauskasti yhteen sopivina! 

Hip hei, olenpa muuten vieläkin hereillä vaikka aikaisin pitää kuitenkin olla heräämässä. Ilahdutti vain niin kovasti uutinen, että Pauliina ja Pipsa tulevat kahden viikon (siis 2vkon!!) päästä tänne kylään. Onpas mukavaa, kun asiat saatiin vihdoin järjestykseen. Mitähän sitä tyttöjen kanssa tehtäisiinkään!




Ca c'est quoi ça? Amateur...

 Hehee. Viime kirjotuksissani vähän jotain jo vihjailinkin yllätyksestä. Löysin itselleni harrastuksen :) jos tätä nyt löytämiseksi voi sanoa, kiitos sukulaiset...<3
Kävin viime keskiviikkona kokeilemassa treenejä yhdessä lentopalloseurassa! Hui hai. Pitihän sitä nyt vähän innostua tästäkin (10 vuoden aivopesun tulos..?;D). Hauskaa oli, mitä nyt jonkun verran pääsin sähläämään. Perjantaina kävin kurkkaamassa parin kaverin kanssa yhden toisenkin seuran harkat. Nyt pitäisi sitten keskiviikkoon mennessä tehdä päätös kumman valitsen.

Jotenkin tuntuu, että täällä kynnys lähteä tekemään jotain uutta ja vierasta on aika lailla madaltunut..Lähes joka päivä kun joutuu itsensä rohkaisemaan kohtaamaan uusia tilanteita. Kyllähän sitä kiapaa tunnetta, että voi olla varma tekemisistään sen suuremmitta ponnisteluitta ja kyllä haluttaisi tehdä jotain sellasta, jossa olisi oikeasti hyvä, näyttää ihmisille mitä ehkä osaan. Täällä kun tuntuu että  "hönttiys" on jokapäiväinen olotila. Nopeasti on tullut kuitenkin huomattua, että paras tapa nähdä, kokea ja tehdä asioita on yksinkertaisesti nähdä, kokea ja tehdä. Ottaa ja lähteä. Sysätä itsensä uuteen ja ehkä ahdistavaankin tilanteeseen.
Höntin on helppo olla höntti ja nyt kun kerran on lupa olla höntti, höntteilen oikein olan takaa ja teen kaikkea ihan hönttiä!