Lakoista ja lakonuhista huolimatta Pauliina ja Pipsa pääsivät kuin pääsivätkin meille kylään. Oli ihanaa saada tytöt tänne. 4 päivää meni kyllä nopeasti. Oli kyllä aika jännä fiilis, ja on vieläkin.. En varmaan ehtinyt edes tajuta että tytöt oli täällä- Ranskassa, mun luona ja mun huoneessa ihan oikeasti.
Nykyään tuntuu, että elelen tavallaan kahta elämää. Sitä normaalia ja tuttua jonka te tiedätte, mutta myös tätä uutta, josta olen vain teille kertonut. Oli aika outo olo, kun nämä kaksi maailmaa sekottu. Ero on niin vahva näiden kahden "eri elämän" välillä ja ne ei tavallaan kuulu yhteen, vaikka kuitenkin kuuluukin, koska elän kumpaakin ja ne on nyt osa minua. Suomessa on suomijutut ja Ranskassa ranskajutut. Jotenkin tuli tyttöjen visiitin myötä paljon aidommaksi tunne, että ihan oikeasti asun täällä. Tämä on "mun" kaupunki ja mun arki.
Nyt olen iiiihan väsynyt. Käsittelen vielä viimepäivien tapahtumia ja keräilen voimia aamuöisen Lyonin (lentokenttä)matkan jäljiltä; 2h unta ja 4h ajoa (pimeässä vesisateessa). Lasken minuutteja että pääsen nukkumaan..:)
Kiitos vielä tytöt rakkaat viimepäivistä! <3 Jouluna nähdään!
Kiitos itsellesi vain! Tuntui se ainakin musta myös oudolta nähdä sua sielä, kun olit ihan samanlainen kuin aina ennenkin, mutta kuitenkin sulle on tapahtunut kauheesti, ja asut oikeasti sielä vuoristojen keskellä. Vaikea käsittää :)
VastaaPoistaJoulua odotellessa! <3
<3
VastaaPoistaKohta nähdään taas!