Il pleut ou elle pleure?

Sataa sataa ropisee...

Lakoista ja lakonuhista huolimatta Pauliina ja Pipsa pääsivät kuin pääsivätkin meille kylään. Oli ihanaa saada tytöt tänne. 4 päivää meni kyllä nopeasti. Oli kyllä aika jännä fiilis, ja on vieläkin.. En varmaan ehtinyt edes tajuta että tytöt oli täällä- Ranskassa, mun luona ja mun huoneessa ihan oikeasti.

Nykyään tuntuu, että elelen tavallaan kahta elämää. Sitä normaalia ja tuttua jonka te tiedätte, mutta myös tätä uutta, josta olen vain teille kertonut. Oli aika outo olo, kun nämä kaksi maailmaa sekottu. Ero on niin vahva näiden kahden "eri elämän" välillä ja ne ei tavallaan kuulu yhteen, vaikka kuitenkin kuuluukin, koska elän kumpaakin ja ne on nyt osa minua. Suomessa on suomijutut ja Ranskassa ranskajutut. Jotenkin tuli tyttöjen visiitin myötä paljon aidommaksi tunne, että ihan oikeasti asun täällä. Tämä on "mun" kaupunki ja mun arki.

Nyt olen iiiihan väsynyt. Käsittelen vielä viimepäivien tapahtumia ja keräilen voimia aamuöisen Lyonin (lentokenttä)matkan jäljiltä; 2h unta ja 4h ajoa (pimeässä vesisateessa). Lasken minuutteja että pääsen nukkumaan..:)

Kiitos vielä tytöt rakkaat viimepäivistä! <3 Jouluna nähdään!

P&P Valencessa 27.-31.10

”Oh, le wine is terrible!”

Siinä se nyt sitten meni, nelisen päivää kauniin puistoisassa Valencessa Maijun äärimmäisen vieraanvaraisen perheen luona. Olen yllättynyt, ettei tämän reissun jälkeen jouduttu avecini Pauliina Kiven kanssa maksamaan ylimääräistä valuuttaa painolastista. Vannon, että sen painon minkä menetimme laukuistamme Maijun tavaroiden luovuttamisen jälkeen kompensoimme ahkerasti omalla elopainolla… Ranskalaisten ruoka ja viini, oivoi. Eikä edes aleta puhumaan niistä leivistä ja leivoksista.

Matkaan lähteminen aiheutti ainakin allekirjoittaneessa lieviä ennakkoluuloja, sillä takana oli jo kaksi Ranskanmatkaa kielitaidottoman (ranskaksi ranskantaidottoman) perheen kanssa, joista oli jäänyt vähän paha maku suuhun. Onneksi epäilykset osoittautuivat turhiksi jo menomatkalla, kun turvatarkastaja kummasteli naureskellen kenkävalintaani. Menovinkki: Hyvän palvelun saamiseksi tarvitaan vain iloinen ”Bonjour!” ja kirkkaanvihreät converset! Tästä ja muista ystävällisyyksistä otettuina päätimme tsempata avointa ystävällisyyttämme myös Pauliinan kanssa. Sanoista tekoihin, tämä tarkoitti käytännössä hanhenmaksan ja erinäisten äyriäisten syömistä sen enempiä mukisematta. Pisteet tästä Pauliinalle, ei vihertänyt melkein lainkaan. Lievää huvittuneisuutta tosin aiheutti muuten erittäin hyvää englantia puhuvan perheenisän toteamukset esimerkiksi ruoan ja viinin laadusta. Emme kehdanneet korjata, että ”terrible” ei suinkaan ole kovin osuva sanavalinta mikäli halutaan kehua kun kyseessä on jotakin kovin herkullista.

No mutta mitä olisikaan Ranskanmatka ilman lakkoa. Tämän tiistaisin ja torstaisin järjestettävän kansallisurheilulajin parissa vietimmekin tovin ensimmäisenä aamuna kaupungilla. Nämä kaverit muuten ottavat lakkoilun tosissaan, sen voi kuka tahansa päätellä hillittömästä paraatista, tunnuslaulusta, lakkoLOGOSTA (!!) ja teemakulkueesta… Paikalla näimme myös joulupukin. Ottakaas Suomen paperiliittolaiset ja ahtaajat tästä vaan mallia.

Itselleni parhaiten matkasta jäi mieleen (ja pohkeisiin) yhdistetty autoilu- ja kiipeilyreissu vuoren päällä sijaitsevalle vanhan linnakkeen rauniolle mitä kauneimmassa syysilmassa. Maisemat olivat UPEAT ja valokuvia sain napsittua koko reissun edestä. Muuleja (?) ja lumihuippuja ihasteltuamme jatkoimme matkaa kaupungille viinilasilliselle ja rennolle kaupunkikävelylle. Mielialaani tosin hiukan lannisti Winnien, perheen koiran, päästämät matkapahoinvointiyrjöt farkuillani (kiitos Maiju ja liikenneympyrät). Onneksi karman laki iski jälleen ja samainen ihana karvapallero kaatoi punaviinit Pauliinan trenssille. Oikeus ja kohtuus tässäkin. Kunpa olisin saanut ottaa Winnien kotiin, melko huumorintajuinen vesseli tuo.

Kävimme myös esimerkiksi ranskalaisessa supermarketissa nauramassa 0,85€ valkoviinipulloille ja mitä kummallisimmille ruokatarvikkeille. Kummallisuus on tosin katsojan silmissä, nimittäin itse en tunnista ruokatarvikkeista edes luumua… Ruusuakin tuli maistettua sekä terälehden että hunajan muodossa. Ja sanovat vielä että kiinalaiset syövät mitä vaan, hyvän haasteen pistävät pystyyn ranskalaisetkin! Ja mitä kummallisuuteen tulee, monet naurut ainakin itse sain ranskalaisten ajotyylistä. Vannon kautta kiven ja kannon että eteen ei tullut yhtäkään risteystä, jossa joku ranskis ei olisi ollut peruuttelemassa… Peruutuksen loputtua moikattiin vain vierustovereille ja kaasuteltiin menemään. Ryhmittäytyminen on yliarvostettua. Maiju oli myös hyvin omaksunut tämän ajotyylin, tuli sillä yksi letkakin hienosti ohitettua. Arvostan.

Vasta nyt kun itse on käynyt paikalla ja saanut nähdä pikku vilauksen Maijun nykyisestä arjesta, ymmärtää edes hiukan kuinka suuri loikka ja rohkeudenosoitus on lähteä vuodeksi au pairiksi ties minne. Maijulla on onneksi käynyt perheen suhteen hyvä tuuri, mutta silti kokemukset eivät synny aivan itsestään, vaan tulee löytää oma rohkeus unohtaa ennakkoluulot ja tarttua haasteisiin. Haastetta Valencessa Maijulle varmasti riittää jos missäkin muodossa, mutta helpottavaa on varmasti tietää että kävi miten kävi, täällä kotoisalla Keravalla odottaa aina perhe ja me ystävät. Ja jos ei Keravalla niin tällä hetkellä ainakin Joensuussa, Sveitsissä, Lahdessa ja kohta ties missä! Vaikka mitä jäi nyt kirjoittamatta, mutta mahdotonta olisi kaikkea kuvaillakaan. Onnea matkaan Maiju, pitäkää hauskaa Jensku ja Iida kun menette käymään ja MERCI BEAUCOUP MON CHÉRIE että saimme tulla käymään ja nähdä palan oikeata ranskalaista elämää!

- Pipsa (ja hengessä mukana Wiimaster Pauliina)

Les grèves

Jokainen varmaan on siellä Suomessakin kuullut näistä Ranskan lakoista... Tosiaan lakkoilut tais alkaa jo syyskuun alussa. Koulussa oltiin ehditty olla vasta viikko, kun ensimmäinen lakko pidettiin. Nyt tähän alkaa jo tottua.. Meillä täällä Valencessa on ollut ihan suht rauhallista. Isoimmissa kaupungeissa, kuten Pariisissa ja Lyonissa on ilmennyt väkivaltaisuuksia ja ilkivaltaa...arjen oikeaa hankaloitumista. Meillä nuo lakot tuntuvat enneminkin kansanjuhlalta.

Kävelin viime tiistaina keskustan halki. Onneksi tosiaan olin kävellen liikenteessä! Koko keskusta nimittäin täyttyi iltapäivällä klo.13 aikoihin valtavasta ihmismassasta. Tosiaan ihmismassasta. Tiet oli suljettu ja hyvä että pääsin kävellen etenemään. Tunnelma oli kuin parhaissa karnevaaleissa. Porukka oli iloista, musiikki pauhasi ja liput liehuivat. Toisaalta nyt myös ymmärrän, kuinka helposti tilanne voi kärjistyä.. Iloisen kulkueen juhlintaa tarkkaili iso joukko poliiseja, provosoiviin mellakkavarusteisiin pukeutuneina. Täytyy sanoa, että näyttivät kyllä aika pelottavilta..:P Viime tiistaita edeltävänä lakkopäivänä satuin olemaan autolla liikenteessä, jamais plus, svp! Jalankulkija (luultavasti joku kulkueesta) oli jäänyt auton alle ja sireenit ja töötit pauhasivat. Ruuhkassa jumittavat ihmiset alkavat hermostua ja kohta ei enää kenelläkään ole hauskaa...Musiikki hukkuu lakkohuutoihin ja kadut täyttyvät jonkun mielenosoittajan polttaman hätäraketin savuun..

Toivottavasti nuo lakot saada kohta päätökseen..Nous l'espérons. Lakon vaikutukset alkavat nimittäin näkyä täälläkin;bensa taitaa olla kohta loppunut kaikkialta lähialueelta ja perheen isällä oli jonkinlaisia ongelmia myös ruokakaupassa asioioidessaan. Ilmeisesti kassat oli suljettu..
Voin kyllä hyvin sanoa, että ranskalasiet tuntuvat kaikesta huolimatta rakastavan lakkoilua. Lakot järjestetään tiistaisin ja torstaisin, jotta mahdollisimman moni pääsisi osallistumaan, mutta toisaalta myös siksi, että logistiikkaan ei tule liian pitkiä katkoksia (esim.ruokakauppojen maanantaiset tuotetoimitukset). Mielenosoittajat tuntuvat koostuvan suurimmaksi osaksi omanikäisistäni nuorista, jotka lakkojen myötä pääsevät pois koulusta.. Ihmisiä houkutellaan liittymään "juhlivaan" väkijoukkoon.

Perjantaina alkoi koulujen kaksiviikkoiset lomat. Olemme siis kaikki paitsi perheen äiti kotosalla. Pauliina ja Pipsa tulee ens keskiviikkona, mahtavaaa!

Kiosque Peynet

Suloinen huvimaja keskustan sydämessä.

Voi kuinka tykkään tästä osasta kaupungin keskustaa! Hieman tilaa ahtaiden katujen ja korkeiden talojen välissä nähdä ympärilleen ja huomata kaikki se mikä tähän kaupunkiin kuuluu; molemmin puolin nousevat vuoret, lännen Rhone-joki sekä vanhat ja uudet -eripariset rakennukset hauskasti yhteen sopivina! 

Hip hei, olenpa muuten vieläkin hereillä vaikka aikaisin pitää kuitenkin olla heräämässä. Ilahdutti vain niin kovasti uutinen, että Pauliina ja Pipsa tulevat kahden viikon (siis 2vkon!!) päästä tänne kylään. Onpas mukavaa, kun asiat saatiin vihdoin järjestykseen. Mitähän sitä tyttöjen kanssa tehtäisiinkään!




Ca c'est quoi ça? Amateur...

 Hehee. Viime kirjotuksissani vähän jotain jo vihjailinkin yllätyksestä. Löysin itselleni harrastuksen :) jos tätä nyt löytämiseksi voi sanoa, kiitos sukulaiset...<3
Kävin viime keskiviikkona kokeilemassa treenejä yhdessä lentopalloseurassa! Hui hai. Pitihän sitä nyt vähän innostua tästäkin (10 vuoden aivopesun tulos..?;D). Hauskaa oli, mitä nyt jonkun verran pääsin sähläämään. Perjantaina kävin kurkkaamassa parin kaverin kanssa yhden toisenkin seuran harkat. Nyt pitäisi sitten keskiviikkoon mennessä tehdä päätös kumman valitsen.

Jotenkin tuntuu, että täällä kynnys lähteä tekemään jotain uutta ja vierasta on aika lailla madaltunut..Lähes joka päivä kun joutuu itsensä rohkaisemaan kohtaamaan uusia tilanteita. Kyllähän sitä kiapaa tunnetta, että voi olla varma tekemisistään sen suuremmitta ponnisteluitta ja kyllä haluttaisi tehdä jotain sellasta, jossa olisi oikeasti hyvä, näyttää ihmisille mitä ehkä osaan. Täällä kun tuntuu että  "hönttiys" on jokapäiväinen olotila. Nopeasti on tullut kuitenkin huomattua, että paras tapa nähdä, kokea ja tehdä asioita on yksinkertaisesti nähdä, kokea ja tehdä. Ottaa ja lähteä. Sysätä itsensä uuteen ja ehkä ahdistavaankin tilanteeseen.
Höntin on helppo olla höntti ja nyt kun kerran on lupa olla höntti, höntteilen oikein olan takaa ja teen kaikkea ihan hönttiä!

Narbonne

Viides viikonloppuni täällä on jo ohi! Mitä ihmettä, aika menee aikamoisella vauhdilla. Nyt se arki vasta taitaa alkaa normaalisti. Toinen ranskankurssini alkoi eilen Briffautissa (Valencen kaupunginosa) ja kyllä vaikutti oikein kivalta kyseinen kurssi. Meitä on ryhmässä tällä hetkellä yhdeksän henkilöä; 4 kiinalaista opiskelijaa, au pairit Tsekistä, Belgiasta ja Saksasta sekä yksi venäläinen nainen. Ensikerraksi ryhmäämme liittyy ilmeisesti vielä muutama henkilö. Kurssin sisältö ja tavoitteet kuulostivat oikein kivoilta :)

Lauantai iltana ajoimme Narbonneen tapaamaan Maxin siskoa ja veljeä. Matka taittui riepeästi 140km/h keskinopeudella kahdessa tunnissa. Perille päästyämme heitimme kamat hotellille, johon minä ja vanhemmat majoituimme yöksi.
Autosta ulos asutessa yllätyksenä oli selkeästi lämpimämpi sää. Ihan oli sellaien etelän leyhähdys ilmassa ja suolan tuoksu tuulessa. Sää oli koko viikonlopun (epätavallisen) pilvinen, mutta ihan lämmin kuitenkin.



Parvekkeen maisema

Maxin veli Jérémie tuli hotellille meitä vastaan ja siitä suuntasimme sitten hakemaa Maxin siskon Emilien ja tämän poikaystävän, jotka olivat tehneet meille varauksen ravintolaan. Oli oiken kiva ilta, kävimme koko seitsenhenkinen porukka syömässä ja loppuiltaa vietimme Emilien kotona korttia pelaten ja mahtavaa kakkua maistellen... En tosiaan osaa pelata mitään fiksuja korttipelejä, joten oli vähän hankalaa, hauskaa kuitenkin. Itse asiassa illan päätyttyä pääsin jo vähän kärryille ja voitin viimeisen erän pokerissa..Epäilemättä taidolla, ei tuurilla.

Sunnuntaina heräsimme varhain, minä väsyneenä, sillä en saanut kunnolla nukuttua tuulen ujeltaessa koko yön purjeveneiden mastoissa ja kolisuttaessa ovia..Hotellimme näet sijaitsi aivan rannan tuntumassa, purjeveneiden korjauspaikan vieressä.

Suuntasimme Marien ja Emilen kanssa värikkäille, mutta syksyn myötä jo hiljentyneelle rantakadulle käppäilemään. Kävimme myös rannalla, ja sielläpä vasta oli aivan älytön tuuli.
Sää ei ollut mitä parhain, mutta huomasi kyllä, että etelämmässä oltiin. Vaikka tuuli olikin hirmuinen se oli kuitenkin lämmin, etelästäpäin puhaltava. Vielä myöhään yölläkin tarkeni neuleessa.


Rannalla tuuuuli.





Vanhoja kalastajien asuntoja, nykyisiä loma-asuntoja









Viinitilalla



Viinitilan kauppa



Oli oikein mukava reissu ja oli tosi hauska päästä tutustumaan uusiin perheenjäseniin. Minut otettiin vastaan lämpimästi ja etenkin lauantai ilta oli hauska, kun jäimme vielä "nuorten kesken" vanhempien lähdettyä hotellille  pelailemaan korttia Emilien asunnolle. Koko illan puhuin ranskaa ja hälinästä huolimatta pysyin kärryillä mistä milloinkin puhuttiin. Mahtavaa :) Vaikka välillä vaikeaa olikin, niin kyllä huomaa, että kielitaito on  kummasti karttunut jo kuukaudessa.

Kivaa tiistaipäivää teille! Ja ai niin. Keskiviikkona on yks juttu, mutta enpäs kerrokaan teille siitä vielä ;) Katson ensin miten käy ja kerron vasta sitten mistä oikein on kyse.

Post à nouveau

Saanalta ja äitiltä <3

Tänään postilaatikossa oli yllätys! Yllätys tosiaan, sillä kuvassa näkyvä paketti oli avaimella lukittavan postilaatikkomme sisällä. Ei siinä muuten mitään, mutta itse potsilaatikkoon on vain kirjeen mentävä aukko. Jälkeenpäin paljastui, että posteljoonilla on tupla-avain jokaiseen postilaatikkoon. Kätevää! Ei tarvitse itse postiin asti lähteä ja ennen kaikkea ehtiä. Posti on nimittäin melko hankalasti auki...
Keskiviikkona minua ilahdutti Saanan mulle lähettämä kirje. Se oli aika söpö. Kukkien kuvat koristavat nyt vaatekaappini ovea <3. Aina on kiva saada kirjeitä :)

Huomenna lähdetään perheen kanssa Narbonneen tapaamaan Maxin isosiskoa ja- veljeä. Vähän taas jännittää, kun uusista ihmisistä (ja uusista puhetavoista!) on kyse. Ja vielä perheenjäseniä :) tuo lisää jännitystä. No ei siinä mitään, kiva heidät on päästä tapaamaan, kun paljon olen heistä kuullutkin!
Molemmat vanhemmat sisarukset, Emilie ja Jeremie asuvat siis Narbonnessa. Narbonne on kalastajakaupunki, noin  300km etelään Valencesta. On kyllä kiva päästä taas näkemään uusi paikka! Vähän uteliaisuuttani selailin jo tietoa kaupungista ja mukavalta vaikuttaa. Tässä teillekin webcamerakuvaa, josta pääsette kurkkaamaan maisemia rannalta, satamasta ja kaupungintalon aukiolta.

Nyt taidan alkaa pakkaamaan. Onkohan sää kovin erilainen, kun etelämpään mennään...jaa-a..luultavasti vähän lämpimämpää, mutta entistä tuulisempaa merestä johtuen. Kerronpa kun palaan!