Mentalité française

Mistä tietää, että ranskalainen ajattelutapa alkaa tarttua?

Noh, eilen luin englanninkielistä tekstiä, jossa oli sana "hair", pian huomasin lukevani sanan mielessäni "air". En ymmärtänyt lausetta ja jäin pohtimaan mitä ihmettä ilmalla on tekemistä tässä asiayhteydessä. Melkeen nauroin ääneen, kun huomasin ajatusvirheeni.. Ranskalaiset eivät tosiaan lausu H-kirjainta sanan alussa. Hassua miten huomaamattani ajattelin tekstin päässäni ranskaksi..!

Alan myös pikkuhiljaa tottua siihen, että kaikki sanat, myös ulkomaalaiset erisnimet, luetaan ja lausutaan ranskaksi. En enää naura kun Max kysyy tiedänkö kuka "Arri Poter" on, tai kysy "niin anteeksi kuka??", kun puhumme "Jorge Cluney:sta". No siis George Clooney on kyseessä, kai se nyt pitäis tajuta... Hyvä jos enään huomaankaan itselleni entuudestaan tuttuihin (englanninkielisiin) radiohitteihin muutetut ranskankieliset lyriikkapätkät..

Dubattuihin leffoihin en taida kuitenkaan ikinä tottua. Tai no, oikeastaan olen jo niihinkin tottunut. Enää en jaksa yllättyä, kun Ocean's Elevenissä Brad Pittin kimeä ranskalaisääni täyttää huoneen.. En ihmettele, vaikka jopa elokuvan taustamusiikit on vaihdettu ranskalaisiin vastaaviin (siis voi hyvänen aika, pitääkö hissimusiikinkin olla ranskalaista, jotta sen voi esittää Ranskassa?!). En kuitenkaan usko ikinä nauttivani dubatuista leffoista, vaikka ne olisi sitten miten hyvin tahansa dubattu. Musta dubbaus on väärin ja rikos koko elokuvaa kohtaan! Dubbausten jälkeen kyseessä ei enää ole sama leffa, enkä osaa arvostaa sitä samalla tavalla..Voi tätä kurjuutta ;)

Rennompi aikakäsityskin alkaa tarttua. Olen siitä kyllä lähinnä huolissani.. Kuitenkin, tämän "ranskalaisen mentaliteetin" varjolla pahoittelen nyt myöhästyneitä vastauksiani (tekstiviestit,mailit,kirjeet..) sekä uutta hitauttani (laiskuutta??) toimia järjestelyä vaativissa asioissa ja totean vain; ei se ole niin päivän päälle, älkää huoliko! Ne vous inquiétez pas, ce n'est pas si grave!