Ce qu'est differente ici!

Eli mikä täällä on erilaista? Arkisia pikkujuttuja, joita putkahtelee aina sillon tällön esiin. Muistutan, että kirjottelen tänne myös ihan omaksi iloksi, joten älä turhaan ihmettele, kun tajuat kuinka hassuihin juttuihin kiinnitän huomiota..;)
Harmi, kun en heti aluksi muistanut tätä tunnistetta luoda; olen varmaan jo osan hassuista pikkujutuista ehtinyt unohtaa ja loppuihin tottunut...

Bisous!

Ensimmäisenä tulee tietysti mieleen pusut. Kuten jo olen aiemmin kertoillut poskisuukkoja vaihdetaan ihan oikeasti ja se on yleinen käytäntö. Poskisuukkojen määrä vaihtelee jo Ranskassakin alueittain ja vaikka "etiketti" sanoo, että aloitetaan vasemalta oikealle, itse olen havainnut ihmisten toimivan päinvastoin. Välillä myös "ilmava ja äänetön hipaisu" ovat kaukana todellisuudesta.. Valencessa on tapana vaihtaa kolme suukkoa, mutta esimerkiksi etelässä st.Tropezissa, missä isä työskentelee suukkoja vaihdetaan vain kaksi. Isä nauraakin mulle, kun minä olen se joka käyttää useampaa suukkoa tavatessamme.. Toisaalta Pariisissa saatetaan vaihtaa jopa neljä bisoua!

Jokainen ihminen antaa psokisuukkonsa eritavalla ja musta siitäkin jo saa kuvaa minkälainen ihminen on kyseessä.

Aluksi ajattelin, että poskisuukot ovat paljon läheisempi tapa tervehtiä kuin miten olen Suomessa tottunut tervehtimään. Toisaalta täällä ei pahemmin halailla ketään! Kotona ainaki halaan aina perhettä ja kavereitani ja nyt täällä noin 2 kuukautta vietettyäni, voin myös sanoa, että ihan rehellistä halia on ikävä! Varmaan ihan vaan maku- ja tottumiskysymys. Toisaalta en usko, että halaaminen olisi ranskalaisille ongelma..:D Sen verran lämpimämpi kulttuuri kuitenkin on.  Varmaan tuokin on vaan yksi osotus Suomalaisesta kulttuurista; kun jotain sanotaan, sitä todella tarkoitetaan. Poskisuukot ovat kevyitä ja tavallaan huolettomia kohteliaisuuden osoituksia, mutta se siitä. Vaikka ei halaamisessakaan mitään sen kummempaa ole ja se toimii samalla periaatteella tervehdystapana, erona on kuitenkin se, että halin antaa vaan tietyille ihmisille ja kavereille. Eron tekemällä rajaa tärkeät ja vähemmän tärkeät ihmiset toisistaan, (karkeasti ajateltuna) ja sitä kautta halaaminen on läheisempää.

Poskisuudelmat on tapa siinä missä kättelykin. Suomalaisista se vaan tuntuu oudolta ajatukselta. Jopa saksalaiset, joita pidetään jäyhöinä, ovat tottuneita joillain alueilla suukkojen vaihteluun. Kuten tsekkiläinen kaverini Dina sanoi, pusujen myötä on paljon helpompi jatkaa juttelua ihmisen kanssa. Kun nyt olet jo kerran tullut niin lähelle toista ihmistä ja koskettanut tätä, on paljon helpompi alkaa vaihtamaan kuulumisiakin. Niinhän siinä kotona helposti käy, että kun kättä on heilautettu ja moi sanottu, juttu vähän ehkä jää siihen helposti. Maassa kuitenkin maan tavalla, en väitä tai yritä edes ehdottaa, että poskisuukkoja voisi alkaa vaihtaa Suomessakin..

***

P.s. Suomi presentaatio oli oikea hitti! Kaikki olivat tosi innoissaan Suomesta ja kehuivat kuinka kiinnostava maa se on.