Isille!

              <3

Hyvää isänpäivää parhaalle ja rakkaalle isille <3

Vietä kiva päivä!

Maiju

C'est parti!

Tänään aamulla on aikainen lähtö Futuroscope-huvipuistoon. Aikataulut täällä kuitenkin on mitä on, joten olemme vieläkin kotona..:)

Kyseinen matka on ollut tiedossa jo siitä asti kun tänne saavuin ja Max on odottanut sitä kovasti. Puisto on jonkinlainen tieteispuiston ja huvipuiston sekoitus. Vaikutti vähän Heurekalta, mutta isommassa mittakaavassa.
Puisto on Poitou-Charentesin alueella Poitiersin lähellä. Ajomatka on pitkä, n.600km. Tapaamme puistossa perheen ensimmäisen aupairin, Julian. Kotiin palaamme vasta myöhään lauantai yönä.

Tänään aamulla oli ehkä söpöin juttu vähään aikaan. Avasin keittiön ikkunan tuulettaakseni ja ravistaakseni pöytäliinan. Vastapäisen kerrostalon ikkunassa oli vastaavasti ilmaa haistelemassa eräs vanha mummo. Mummo vilkutti mulle ja hymyili iloisesti, heilutin kättäni vastaukseksi. En ole koskaan "tavannut" häntä aiemmin.. Tuli hyvämieli :)

Ce qu'est differente ici!

Eli mikä täällä on erilaista? Arkisia pikkujuttuja, joita putkahtelee aina sillon tällön esiin. Muistutan, että kirjottelen tänne myös ihan omaksi iloksi, joten älä turhaan ihmettele, kun tajuat kuinka hassuihin juttuihin kiinnitän huomiota..;)
Harmi, kun en heti aluksi muistanut tätä tunnistetta luoda; olen varmaan jo osan hassuista pikkujutuista ehtinyt unohtaa ja loppuihin tottunut...

Bisous!

Ensimmäisenä tulee tietysti mieleen pusut. Kuten jo olen aiemmin kertoillut poskisuukkoja vaihdetaan ihan oikeasti ja se on yleinen käytäntö. Poskisuukkojen määrä vaihtelee jo Ranskassakin alueittain ja vaikka "etiketti" sanoo, että aloitetaan vasemalta oikealle, itse olen havainnut ihmisten toimivan päinvastoin. Välillä myös "ilmava ja äänetön hipaisu" ovat kaukana todellisuudesta.. Valencessa on tapana vaihtaa kolme suukkoa, mutta esimerkiksi etelässä st.Tropezissa, missä isä työskentelee suukkoja vaihdetaan vain kaksi. Isä nauraakin mulle, kun minä olen se joka käyttää useampaa suukkoa tavatessamme.. Toisaalta Pariisissa saatetaan vaihtaa jopa neljä bisoua!

Jokainen ihminen antaa psokisuukkonsa eritavalla ja musta siitäkin jo saa kuvaa minkälainen ihminen on kyseessä.

Aluksi ajattelin, että poskisuukot ovat paljon läheisempi tapa tervehtiä kuin miten olen Suomessa tottunut tervehtimään. Toisaalta täällä ei pahemmin halailla ketään! Kotona ainaki halaan aina perhettä ja kavereitani ja nyt täällä noin 2 kuukautta vietettyäni, voin myös sanoa, että ihan rehellistä halia on ikävä! Varmaan ihan vaan maku- ja tottumiskysymys. Toisaalta en usko, että halaaminen olisi ranskalaisille ongelma..:D Sen verran lämpimämpi kulttuuri kuitenkin on.  Varmaan tuokin on vaan yksi osotus Suomalaisesta kulttuurista; kun jotain sanotaan, sitä todella tarkoitetaan. Poskisuukot ovat kevyitä ja tavallaan huolettomia kohteliaisuuden osoituksia, mutta se siitä. Vaikka ei halaamisessakaan mitään sen kummempaa ole ja se toimii samalla periaatteella tervehdystapana, erona on kuitenkin se, että halin antaa vaan tietyille ihmisille ja kavereille. Eron tekemällä rajaa tärkeät ja vähemmän tärkeät ihmiset toisistaan, (karkeasti ajateltuna) ja sitä kautta halaaminen on läheisempää.

Poskisuudelmat on tapa siinä missä kättelykin. Suomalaisista se vaan tuntuu oudolta ajatukselta. Jopa saksalaiset, joita pidetään jäyhöinä, ovat tottuneita joillain alueilla suukkojen vaihteluun. Kuten tsekkiläinen kaverini Dina sanoi, pusujen myötä on paljon helpompi jatkaa juttelua ihmisen kanssa. Kun nyt olet jo kerran tullut niin lähelle toista ihmistä ja koskettanut tätä, on paljon helpompi alkaa vaihtamaan kuulumisiakin. Niinhän siinä kotona helposti käy, että kun kättä on heilautettu ja moi sanottu, juttu vähän ehkä jää siihen helposti. Maassa kuitenkin maan tavalla, en väitä tai yritä edes ehdottaa, että poskisuukkoja voisi alkaa vaihtaa Suomessakin..

***

P.s. Suomi presentaatio oli oikea hitti! Kaikki olivat tosi innoissaan Suomesta ja kehuivat kuinka kiinnostava maa se on.

Marseille

Lauantain suunnitelmat ehtivätkin jo jossain välissä muuttumaan, Geneven sijasta lähdimmekin Marseilleen!

Marseille on Pariisin jälkeen Ranskan toisekis suurin kaupunki, jo keskustan asukasluku lähentelee miljoonaa, sitten vielä päälle esikaupunkialueet! Omat odotukseni kaupungin suhteen olivat korkealla, olin kuullut niin paljon ihastuneiden ihmisten puheita.

Marseilleen on Valencesta matkaa reilut 200 km. Matka taittui kätevästi TGV:llä vajaassa puolessatoista tunnissa! Ranskassa käytetään paljon junia matkustamiseen, ja miksipä ei TGV:llä matkustaminen kun on nopeaa ja kohtuu hintaista. Opiskelijahinnalla matka maksoi minulle n.40€

Lähdimme reissuun heti aamusta, jotta päivä perillä olisi mahdollisimman pitkä. Marie tarjoutui heittämään meidät Valencen TGV-asemalle, joka on noin 10km keskustan ulkopuolella. Assalla nappasimme aamupalan (pain du chocolat & cacao) ja suuntasimme junalle.

En vieläkään ole tottunut maisemien erilaisuuteen. Vaikka asun itsekin kahden vuoren välissä olevassa laaksossa, jaksan aina yllättyä siitä kuinka mäkiset, tai no vuoristoiset (:D) maisemat täällä ovat.

Koska matkakohteemme selvisi aika lailla myöhään, ei kummallakaan meistä ollut sen tarkempaa käsitystä Marseillesta kaupunkina. Heti perille päästyämme suuntasimme Vieux Portin, eli vanhan sataman turistipisteelle hakemaan kartat ja vinkit nähtävyyksistä.

Suunnitelmanamme oli nähdä mahdollisimman paljon suuresta kaupungista ja viettää leppoisa päivä.

Sää perillä Marseillessa oli kovin sumuinen. Sumusta huolimatta vanha satama näyttäytyi ihanana. En ole ikinä nähnyt niin paljon veneitä ja purjeveneitä kuin siellä! Satama-alue oli lauantai aamusta huolimatta tupaten täynnä ihmisiä, suurin osa toriostoksia tekemässä.



Château d'If ja satamaa

Hankimme päiväpassit julkisiin ja liikuimmekin koko päivän bussilla ympäri kaupunkia. Satamasta kapusimme pienelle mäelle, josta levittäytyi silmänkantamattomiin kaupunkimaisemaa. Château d'If on pienellä saarella vasemmalla. Alexandre Dumas'n tarinoista ehkä jollekin tuttu.  



Sumu hieman esti täydellistä näkymää

 



Itseäni yllätti, että Marseillen kaupunki tuntui olevan ikään kuin vuorelle rakennettu. Ydinkeskustankin kadut olivat mäksiä ja välillä konkreettista kiveäkin oli näkyvissä. Jotenkin olin ajatellut että rannikkokaupunki olisi litteä. Ei näköjään ole mikään fakta, hassu mielleyhtymä vain..

Jatkoimme matkaa kävellen rantoja kohti. Marseillessa riittää rantaviivaa yli 50km. Maisemat olivat kauniit, aurinko alkoi paistaa ja takki päällä tuli kuuma. Olin yllättynyt, kun tuulta ei merestä huolimatta ollut juuri nimeksikään!

 Rantatieltä siirryimme kauniiseen puistoon, joka oli ihanan syksyinen keltaisine puineen ja karamelliomenakojuineen.

Aamuisesta sumusta johtuen olimme jättäneet Notre-Dame de la Garde:n viimeiseksi kohteeksemme. Kirkko on luultavasti kaupunkgin tunnetuin nähtävyys. Se sijaitsee kaupungin korkeimmalla kohtaa ja seiltä avautuu näkymä koko Marseillesin ylle. Kuinkas sitten kävikään. Lakko yllätti. (Häh?? Eks tää nyt vieläkään oo loppunu? Ei nähtävästi ei..) Koko liikenne seisoi pysähdyksissä ja matka kirkolle vaikuttii toivottomalta. Jäi sitten maisemat ja kirkko lähietäisyydeltä näkemättä. Noh, ensikertaan sitten!



Suurin näkemäni mielenosoitus (tähän mennessä..) 

En tiedä miten ne nyt vieläkin jaksaa osottaa mieltään noin innokkaasti..Ehkä huvittavin näky muiden mielenosottajien keskellä oli yksinäinen henkilö, joka osoitti mieltään mieltenosoituksia vastaan..Kaksinainaismoralisimia vai tekopyhyyttä? No jaa, luultavasti vaan perus intoa päästä heilumaan ja huutamaan kyltit käsissä ja kaulassa.

Päivä Angien kanssa Marseillessa oli oikein kiva! En kyllä nyt mitenkään sen kummemmin ihastunut kaupunkiin. Olen ihan iloinen, että satun asumaan Valencessa! Yleisesti ottaen Marseillessa on kaunista; vanhoja taloja, viehättäviä puistoja, merenrantaa ja palmuja. Katukuva oli kuitenkin samanlainen kuin meillä Valencessa, mutta suurkaupungin merkit selvästi näkyvissä; roskia oli ympäriinsä ja välillä haisi pahalle..(nirso vai??) Paljon jäi vielä kuitenkin nähtävää ja kesällä haluan mennä uudestaan käymään tuolla!

Mentalité française

Mistä tietää, että ranskalainen ajattelutapa alkaa tarttua?

Noh, eilen luin englanninkielistä tekstiä, jossa oli sana "hair", pian huomasin lukevani sanan mielessäni "air". En ymmärtänyt lausetta ja jäin pohtimaan mitä ihmettä ilmalla on tekemistä tässä asiayhteydessä. Melkeen nauroin ääneen, kun huomasin ajatusvirheeni.. Ranskalaiset eivät tosiaan lausu H-kirjainta sanan alussa. Hassua miten huomaamattani ajattelin tekstin päässäni ranskaksi..!

Alan myös pikkuhiljaa tottua siihen, että kaikki sanat, myös ulkomaalaiset erisnimet, luetaan ja lausutaan ranskaksi. En enää naura kun Max kysyy tiedänkö kuka "Arri Poter" on, tai kysy "niin anteeksi kuka??", kun puhumme "Jorge Cluney:sta". No siis George Clooney on kyseessä, kai se nyt pitäis tajuta... Hyvä jos enään huomaankaan itselleni entuudestaan tuttuihin (englanninkielisiin) radiohitteihin muutetut ranskankieliset lyriikkapätkät..

Dubattuihin leffoihin en taida kuitenkaan ikinä tottua. Tai no, oikeastaan olen jo niihinkin tottunut. Enää en jaksa yllättyä, kun Ocean's Elevenissä Brad Pittin kimeä ranskalaisääni täyttää huoneen.. En ihmettele, vaikka jopa elokuvan taustamusiikit on vaihdettu ranskalaisiin vastaaviin (siis voi hyvänen aika, pitääkö hissimusiikinkin olla ranskalaista, jotta sen voi esittää Ranskassa?!). En kuitenkaan usko ikinä nauttivani dubatuista leffoista, vaikka ne olisi sitten miten hyvin tahansa dubattu. Musta dubbaus on väärin ja rikos koko elokuvaa kohtaan! Dubbausten jälkeen kyseessä ei enää ole sama leffa, enkä osaa arvostaa sitä samalla tavalla..Voi tätä kurjuutta ;)

Rennompi aikakäsityskin alkaa tarttua. Olen siitä kyllä lähinnä huolissani.. Kuitenkin, tämän "ranskalaisen mentaliteetin" varjolla pahoittelen nyt myöhästyneitä vastauksiani (tekstiviestit,mailit,kirjeet..) sekä uutta hitauttani (laiskuutta??) toimia järjestelyä vaativissa asioissa ja totean vain; ei se ole niin päivän päälle, älkää huoliko! Ne vous inquiétez pas, ce n'est pas si grave!

Présentation

Nyt on saatu syyslomat päätökseen ja myös minun on aika palata jälleen koulunpenkille. Ei sillä, etten kursseista pitäisi, mielellään sinne taas menen. Odotan jo innolla huomista koulupäivää! Loma kuitenkin tuli ja meni niin nopeasti, että unohdin aivan täysin kaikki läksyt ja muut opiskelut. Nyt pitääkin sitten kiireen vilkkaa alkaa valmistella "Présentation de la Finlande" eli Suomi-esitelmäni toiselle kursseista (Briffaut). Hommaa riittää, mutta mielellään sitä teen, jos vaan aikaa löytyisi :) Hahaa, pääsen edustamaan Suomea. Mitähän sitä Suomesta kertoisi ihmisille, jotka hädintuskin osaavat maamme kartalle sijottaa?

 Tänään (tai no näköjään päivä on jo vaihtunut eli eilen) olin lounaalla La Cuisinessa ruotsalaisen ystäväni Angien kanssa. Valence on täynnä pieniä toinen toistaan viehättävämpiä ravintoloita. Vaikka ravintoloita löytyykin joka kulman takaa, tuntuu jokaiselle silti riittävän asiakkaita!

Viikonlopuksi suunnittelimme Angien kanssa pientä Genevenmatkaa. Jännää, kun kohtuullisen junamatkan päästä löytyy jo vaikka mitä mahtavia kaupunkeja! Toivottavasti reissu toteutuu :)


Voisin muuttaa asumaan La Cuisineen..Tunnelma ja sisustus kohdallaan:)