keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Promet-moi que tu sors pas tout seule

Tässä on mennyt viimepäivät enemmän ja vähemmän aktiivisesti uutisia seuraten.

Välillä, kuten tänään, alkaa lievästi ahdistamaan kaikkien näiden tapahtumien ja tapaturmien määrä. Sitä ei vaan voi ymmärtää, kun lähes joka kerta kun uutisia kuuntelee, reportterit kertovat jälleen jostain uudesta verityöstä...

Olo on kauhea; oksettaa ja päätä huimaa. Päässä pyörii kysymyksiä..pyörii ja pyörii, mihinkään ei kuitenkaan ole vastauksia eikä ongelmiin ratkaisuja. Tulee tunne, että omaa vapautta ei ole samanlailla kun ennen... Ei ainakaan saman lailla kuin Suomessa..Lukossa lukkojen takana.

Suomessa on vaan se 5,6 miljoonaa asukasta. Siihen määräänkin mahtuu kaikenlaista porukkaa, enemmän ja vähemmän terveitä..Noh, täällä asukasluku on päälle 64 miljoonaa...Voi vaan kuvitella kuinka kaikenkarvanen väkikirjo siihen sitten mahtuukaan ja mitä kaikkea tapahtuukaan.

Tässä on pitkin vuotta tullut kauhisteltua millon sairaitaperheitä, joissa joku pimahtaa ja joko kaappaa lapset tai surmaa kaikki muut (jopa koirat..) perheenjäsenet. Milloin on uutisoitu huomattavan nuorten lasten itsemurhista (9-v) ja pahoinpitelyistä kuolemaan saakka (13-v ja 15-v) ja milloin selvitelty kadonneiden lenkkeilijänaisten kohtaloita...

Tänään vaan eräs uutinen jotenkin koskettaa vielä enemmän kuin mikään muu tähän mennessä. Kyseessä oli (jälleen kerran) lenkkeilijänaisen karu kohtalo. Tälläkertaa tapahtumien paikka vaan sattuu oleman 15km meiltä Valencesta länteen, naapuri departementissa Ardèche:ssa. Lauantaina alkuillasta (klo19) 17-vuotias lukiolainen oli lähtenyt lenkille sieltä koskaan palaamatta..Katoamisilmoitus tehtynä ja etsintäjoukot tehtävissään parin päivän ajan. Tytön ruumis on löydetty lehtien alta piilosta poltettuna ja kuoppaan heitettynä..

Tapahtumien yksityiskohtien seuraaminen saa jutun tuntumaan vielä kammottavammalta, ehkä säästin teidät nyt niiltä.

Ei minua varsinaisesti pelota ei itseni eikä kavereideni puolesta. Lähinnä olo on kuvottava. Tämän viikon uutinen oli jollain lailla ainakin minut herättävä. Kuka voi tehdä jotain tällaista? Kuinka paljon vastaavanlaisia ihmisiä löytyy..Kuinka paljon sairaita henkilöitä on ympärillämme ja miten asioita ei huomata..Miten tilanteet pääsee kehittymään tällaisiksi..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti