La rando et l'anniv

C'est parti!

Tässä kuvia aktiiviviikonlopulta...:)

Perjantaiaamu alkoi Maximen koululta bussimatkalla Barcelonnen pikku kylään.

Mua oli siis pyydetty luokkaretkelle mukaan valvojaksi/huoltajaksi.
Kyseessä oli aktiivipäivä vaelluksen merkeissä.

Olipa hauska nähdä minkälainen on "ranskalainen koulu" ja millaisia muut lapset on.

Meidät jaettiin ryhmiin, viisi lasta+ huoltaja.
"Kuka haluaa Maijun ryhmään?"
"MINÄ MINÄ MINÄ"
Mulla oli oikea fanikerho...:)

Max(oik.) ja kaverit Arthur & Dylan

Kyseessä oli ihan kunnon vaellus, 8km paikoin tosi jyrkkääkin nousua. Luulenpa, että Suomenkouluissa 3-luokkalaisia ei tuonne olis päästetty. 2,5 tunnin vaelluksen jälkeen olimme kivunneet vuoren huipulle. Vihdoin oli evästauon paikka!

Maisema tasanteelta. Näimme Valenceen asti, 30km.

Miettimistauko, mihin suuntaan nyt?

Oli kiva viettää päivä koululaisten kanssa. Kävely oli melko rankka kuumuudessa, mutta kaikki kuitenkin selvisivät hengissä.

Juttelin jonkun verran opettajien ja muiden huoltajien kanssa. Taisin olla taas se eksoottinen nähtävyys.

Lapset taitaa olla samanlaisia kaikkialla maailmassa..:)

***

Lauantaina koittikin sitten kauan odotettu päivä. Nimittäin allassynttärit!

20 lasta oli kutsuttu ja 15 pääsi lopunkaiken paikalle. Oli siinäkin jo ihan riittämiin...

Valmisteluja tosiaan oli riittämiin. Mm. vesilelujen pumppaamista.. Voin sanoa, että tuon määrän kun pumppaa niin on kämmenet rakkuloilla.. Onneks oli pumppu! Ei tosta muuten olis selvinny hengissä..:D

Perjaintaisen vaelluksen jälkeen vielä pieni käsitreeni illan päätteeksi..

a p u a !

Kestit alkoivat 14h30 ja suurimman osan ajasta lapset pulikoivat altaassa. Jokaiselle oli varattu vesipyssy, oivoi..suurin vesisota jonka olen nähnyt..:D Dinakin oli pyydetty meitä auttamaan, joten mulla oli myös seuraa, kaksin aina kaunihimpi..?

      Lapset ainakin  viihtyivät...!

C'est la semaine de tous les bonnes actions!

Marie: "Maiju, tämä viikko on oikea kaikkien hyvientekojenviikko sinulle!! :D"

Eli tosiaan, ainakin työntäyteisiä päiviä on takana. Onneksi ne työt näin yleisestiottaen on aina ihan mielekkäitä..;) Ei sillä etten olisi ollu ihan crevée, eli rättipuhkipoikki väsynyt.

Kuten jo aiemmin kirjoittelin niin maanantai ja tiistai on mennyt lähinnä hulluistaviikoista toipuessa.
     Ette varmastikaan voi tajuta kuinka outoa on ollut mm yhtäkkiä paukahtaa Suomeen ja yrittää ajatella jotain yliopiston ennakkotehtävää ajatuksella. Hieman eri maailmasta jotenkin kaikki tuo..Sitten päälle kaikkien ystävien ja sukulaisten näkeminen niin Suomessa kuin Englannissakin...No tiistai-iltana jouduin olemaan hieman tavallista pidempään occupée eli kiinni kotona molempien vanhempien työskennellessä myöhään.
Torstaina jouduin normaalina "vapaa-aikanani" kuskaamaan Maxia koulusta toiseen ja perjantaina olikin sortie de l'école eli eräänlainen luokkaretki, jonne mua pyydettiin huoltajaks matkaan. Mitenkäs nyt kieltäytymään pystyisin, kun kerran pyydetään..?
Kyseessä oli randonnée en montagne eli kävelyretki vuoristossa. No ei siinä mitään, ihan mielelläni lähdin, joka päivä vuoristoisiamaisemia täällä ihaillessani olin iloinen mahdollisuudesta tarkempaan tutustumiseen. Samalla sain tarkemman kuvan Maxin koulumaailmastakin.
Koko tämän viikon ajan on tavallisten hommien lisänä ollut Maximen synttärijuhlien valmistelut. "Le Jour le plus pire de ta vie" eli Maximen mukaan "sun elämäsi pahin päivä" koitti sitten tänään lauantaina.
Oivoivovivoi näitä synttäreitä on suunniteltu ikuisuus ja päivä valittiin sellaiseksi että minä "kaikkine menoineni" :D pääsen paikalle auttamaan.. (Chambèry,Lyon, Suomi, Lontoo...)
Noh, tänä viikonloppuna olis ollut yhden hyvän kaverin synttärit Trévouxissa, eli Lyonin suunnalla, mutta en kehdannut enään alkaa vaivaaman..:P Tälläkertaa en nyt sitten päässytkään muiden mukaan, dommage...harmi juttu..Huomennakin pitää näet olla kotona aamusta, niin en voinut/halunnut tänä iltana (lue: huomen aamulla) lähteä raahautuman 2h junamatkaa.
Vanhemmilla on isän Lions Clubin päivällinen huomenna 11-14...

Marie jo perjantai-iltana (minun paketoidessa 10 lahjapakettia juhliavarten...) naureskeli minun ostavan tietäni paratiisiin.. No jaa..

Hauskaa juhannusta vaan teille..PAH..hilpeetä luke FB-päivityksiä uusistaperunoista ja katella jtn ällöjä kuvia mökkimaisemista..

Maintenant je veux rester tranquille pour quelque temps!

Nyt on reissut reissailtu ja onpa kiva olla hetki ihan rauhassa kotona, vaikka mahtavaa Englannissa olikin...:)

Maanantai ja Tiistai päivät menivätki ihan laiskotellessa. Tiistai-iltana oli "musiikin juhla" eli Fête de la Musique. En ihan tarkkaan tiedä miksi kyseistä juhlaa vietetään, mutta koko Ranskassa kuitenkin yleinen tapahtuma. Musiikkiesityksiä kesti usean tunnin ajan ympäri kaupunkia; hevistä afrikkalaiseen rumpumusaan.

Viimeistä kouluviikkoa viedään ja näin myöskin väki vähenee...Toinen vastaavanlainen tarina kuin mitä Fernandan kohdalle osui kävi myös naapuri aupairinilleni  Adille. Hän otti ja lähti perheestään...Oi voi...:(
Nyt kaikki au pair-kaverit Dinaa lukuunottamatta on lähteny ja kaikki ranskalaiskaveritkin on palanneet vanhempiensa luokse kesälomille ja kesätöihin. Saa nähdä miten menee sitten kun koulua ei enää ole, minullehan se tarkoittaa työmäärän huomattavaa lisääntymistä...On verra, on verra. Saa nähdä.

Tässä vielä parit kuvat viikonlopun häistä, niin kaunista oli, että eihän näitä nyt vaan voi olla jakamatta! Taplowsta ja Marlowsta, Buckinghamsihrestä, eli Lontoon seudulla oltiin vanhimman serkkuni häissä :)

Kaunis Morsian

 

Häävieraita :)

Promet-moi que tu sors pas tout seule

Tässä on mennyt viimepäivät enemmän ja vähemmän aktiivisesti uutisia seuraten.

Välillä, kuten tänään, alkaa lievästi ahdistamaan kaikkien näiden tapahtumien ja tapaturmien määrä. Sitä ei vaan voi ymmärtää, kun lähes joka kerta kun uutisia kuuntelee, reportterit kertovat jälleen jostain uudesta verityöstä...

Olo on kauhea; oksettaa ja päätä huimaa. Päässä pyörii kysymyksiä..pyörii ja pyörii, mihinkään ei kuitenkaan ole vastauksia eikä ongelmiin ratkaisuja. Tulee tunne, että omaa vapautta ei ole samanlailla kun ennen... Ei ainakaan saman lailla kuin Suomessa..Lukossa lukkojen takana.

Suomessa on vaan se 5,6 miljoonaa asukasta. Siihen määräänkin mahtuu kaikenlaista porukkaa, enemmän ja vähemmän terveitä..Noh, täällä asukasluku on päälle 64 miljoonaa...Voi vaan kuvitella kuinka kaikenkarvanen väkikirjo siihen sitten mahtuukaan ja mitä kaikkea tapahtuukaan.

Tässä on pitkin vuotta tullut kauhisteltua millon sairaitaperheitä, joissa joku pimahtaa ja joko kaappaa lapset tai surmaa kaikki muut (jopa koirat..) perheenjäsenet. Milloin on uutisoitu huomattavan nuorten lasten itsemurhista (9-v) ja pahoinpitelyistä kuolemaan saakka (13-v ja 15-v) ja milloin selvitelty kadonneiden lenkkeilijänaisten kohtaloita...

Tänään vaan eräs uutinen jotenkin koskettaa vielä enemmän kuin mikään muu tähän mennessä. Kyseessä oli (jälleen kerran) lenkkeilijänaisen karu kohtalo. Tälläkertaa tapahtumien paikka vaan sattuu oleman 15km meiltä Valencesta länteen, naapuri departementissa Ardèche:ssa. Lauantaina alkuillasta (klo19) 17-vuotias lukiolainen oli lähtenyt lenkille sieltä koskaan palaamatta..Katoamisilmoitus tehtynä ja etsintäjoukot tehtävissään parin päivän ajan. Tytön ruumis on löydetty lehtien alta piilosta poltettuna ja kuoppaan heitettynä..

Tapahtumien yksityiskohtien seuraaminen saa jutun tuntumaan vielä kammottavammalta, ehkä säästin teidät nyt niiltä.

Ei minua varsinaisesti pelota ei itseni eikä kavereideni puolesta. Lähinnä olo on kuvottava. Tämän viikon uutinen oli jollain lailla ainakin minut herättävä. Kuka voi tehdä jotain tällaista? Kuinka paljon vastaavanlaisia ihmisiä löytyy..Kuinka paljon sairaita henkilöitä on ympärillämme ja miten asioita ei huomata..Miten tilanteet pääsee kehittymään tällaisiksi..

Je suis venue pour partir

Nyt on pieni Suomivisiitti takana. Pääsykokeet siis kävin Jyväskylässä heittämässä tiistaina ja näin jälkeinpäin kun ajattelee niin melkoinen matka vaivaisen 20minuutin takia...
Eli Jyväskylän yliopiston puheviestinnän kokeesta oli kyse. Ranskakotiin palasinkin jo sitten keskiviikkoiltana. Hyvä kun laukut sain purettua niin tänään illalla onkin taas suunta kohti Lyonia ja Saint Exuperyn kenttää. Tällä kertaa lähtö Lontooseen! Aikamoista reissausta, tässä viikon kuviot;


Pe 10.6 Valencesta junalla Lyoniin, Lyonista Frankfurtin kautta Helsinkiin
Ma 13.6 Kerava Jyväskylä
Ti 14.6 Jyväskylä Kerava
Ke 15.6 Helsingistä Kööppenhaminan kautta Lyoniin josta taas junalla Valenceen
Pe 17.7 Valencesta koittaa kohta junamatka Lyoniin josta lento Heathrowlle
Su 19.7 Sama reitti takaperin valenceen...

Keskiviikkona hieman jo väsytti ja eilen nukuin lahjakkaasti yli puoleenpäiväään.

Matkaa edeltäväkin viikko oli ihan kiitettävän hullu..Maanantai ja tiistai päivät meni lentoja etsiessä (pääsykoekutsukirjeen kun sain vasta edeltävänä perjantaina ja viikonlopun olin Lyonissa reissussa), mikä on muuten raivostuttavaa puuhaa. Keskiviikkona olikin Fernandan viimeinen ilta täällä ja meni liian myöhään aamuherätystä ajatellen..Noh torstainapa sitten olikin kiva päivä kun perheen edellinen au pair tuli meille kylään. Hänen matkassaan tuli myös tytön poikaystävä sekä naapuriperheen edellinen au pair. Näin ollen perjantai aamuna olin jälleen kerran pirteä kuin peipponen. Perjantaina oli lievästi pöpperöinen olo Suomessa..Pöpperöisyyttä kesti 2päivää..Onneks tulin ajoissa ennen koetta kotiin, hyvä mennä puheviestinnänkokeeseen ku ei tahdo puhe luistaa...

Suomeen paluu tuntu hankalalta, mutta hyvä kun tuli käytyä. Nyt muistaa taas paremmin mihin onkaan palaamassa <3 Kiitos kaikille ihanille

comme c'est complique la vie

joku valtas mun huoneen
<3

Phuuuuuuh..

Liikaa asioita yhdellä kertaa. En ole ehtinyt edes laittaa kuulumisia viimeisiltä viikoilta.:(

Viimeviikonloppuna olimme taas Lyonissa Chez Paul, joka siis tulee Suomeen vaihtoon ensivuodeksi. Vietimme Fernandan viimesitä ranskaviikonloppua. Viime viikoilla olen lähinnä löhöillyt ja tehnyt kaikkea hönttiä Fernandan kanssa, joka siis asui viimeiset 2viikkoa meillä. Hän lähtee takaisin Mexicoon ensi torstaina.

Kaksiviikkoa sitten olimme kutsutut toisen hyvän kaverimme Roland'n luo Chambéry'n. Chambéry on Grenoblesta pohjoiseen Italian suuntaan, Alppien lähellä. Tosi kaunista, vuorten ympäröimä pikkukaupunki. Huippu hauskaa oli :)

Viime perjantaina sain pääsykoekutsun Jyväskylän yliopiston puheviestinnänlinjalle, joten nyt olenkin tässä sitten katsellut lentoja viikonlopulle. JAAAA.. raivostuttvaa puuhaa..

Näinpä siis näillä näkymin Suomi kutsuu nyt la/su-ke. ;)