Encore les montagnes..

 Coucou!

Nyt on tosiaan lomat pitkälti takana päin, mutta halusin vielä jakaa muutamat kuvat viimeiseltä päivältä Alpeilta. Niin kaunista siellä oli!

La piste haute!

Vanhemmat tulivat lauantai-iltana meidän luo vuorille. Sunnuntaina vietettiinkin yhdessä oikein kunnon perhepäivä! Aamulla herättyämme oli aika lähteä vuorille. Meille oli varattu kyyti tuollaisen lumikelkkamaasturimönkiäpakettiauton kyydissä. Mitään havaintoa mikä ton nimi sitten mahtaa olla.. Jokatapauksessa ajopeli oli meitä odottamassa korkeimmalla rinteellä jonne hisseillä pääse. Nousu muuten kesti lähes tunnin! Korkealle päästiin. Wou, ekan kerran kun astu ulos niin tuntu ihan että päässä sumenee ;D hengittäminen tuntu aluks vaikeelta mutta nopeesti siihen tottu. Oli jännä huomata, että ilma ihan oikeasti oli ohuempaa siellä ylhäällä, melkein 4km korkeudessa..;)



Pienen turistikierroksen jälkeen oli aika mennä syömään! Vuoristo aluieden erikoisuuksia, nyt en muista nimeä, mut se oli tyyliin joku "aasin korva" :D Perhe vaan vakuutteli mulle, että älä huoli ei se oikeesti oo aasin korvaa, se on vaan se nimi. Okei :D Kyseessä oli eräänlainen lasagne jossa oli runsaasti juustoa ja pinaattia, lisänä charcuterie eli erinäisiä leikkeleitä! Aiemmin reissua fondue tuli jo mulle esiteltyä, oli kyllä hyvää! Raclette ollan jo aiemmin kotona valmistettu :)

Vuoristoalueiden erikoisuudet on tosi raskaita ja täyttäviä. Perheen mukaan kylmyydestä johtuen..;) Se on ihan huvittavaa ku kuulee näiden ajatuksia kylmästä. Mikä parasta ne on aina ihan tosissaan.. Tuolla ylhääll kuvassa näätte mun uudet ja hienot apresskii kengät..Niitten piti ostaa ne mulle välttämättä ku ne näki mun omat talvisaappaat, jotka ei yllättäen musituttanu tollasia peitolla vuorattuja kuukeknkiä :D 



vois lähtee laskee !

Paluumatka eli laskeutuminenkin kesti yhtälailla sen tunnin verran. Sää oli mitä mainioin ja vuoristo antoi parastaan! Ihastuin ikihyviksi.

Vaikka karkeista en niin välitäkään, niin pakko sanoa että namnam!

Illalla kotimatka kohti Valencea. Autossa oli huvittava seurata perus draamaa..Max alkoi voida pahoin ku vuoristotiet oli yllättäen mutkaset. Se huito käsillän naama vihreenä mun vieressä ja olin varma et se viel kymää sinne autoon..Äiti huutaa etupenkillä "pysäytä pysäytä!" ja isä ajaa vaan hullun lailla ja ohittelee kaikki jotka vaan on mahollista ohittaa.."Ei ei, kyllä Max kestää, nyt ei voi pysäyttää!" Eipä muuten pysähdytty. :D Ihan tottahan se oli jos oltais vähänkin jarrutettu niin sillonhan kaikki muut olis vaan kaahannu meijän ohi ;)