23ème Challenge de l'Etudiant!

Kikou !

Taas on yksi viikonloppu takanapäin, tälläkertaa tosin hieman erilainen sellainen..

...kyseessä oli Valencen kaupungin opiskelijoiden joka vuotinen tapahtuma, Challenge. ENORMÉ!

Koko viikonloppu meni siis näissä merkeissä :)



mes potes !

 Kuulimme tapahtumasta jo hyvissä ajoin, jokainen ranskalaine kaveri hehkutti jo kuukausia etukäteen. Meille kerrottiin, että tapahtuma on parasta mitä opiskelija voi kuvitella; 3 päivää kestävät juhlat. Kilpailuja, musiikkia, kulkueita...Selitykset ja tarinat olivat mitä ihmeellisempiä, ja kokonaiskuva ei ehkä oikein hahmottunut, ei siis varsinaisesti ollut tiedossa mitä odottaa. Hankimme kuitenkin ystäviemme opastuksella kaiken tarvittavan tätä kauan odotettua viikonloppua varten; AVE-kortit ja oman koulumme t-paidat.



défilé!



On va vous scier ! Sahaamme teidät! (ha ha..)



Tapahtuman järjesti opiskelijajärjestö AVE ja tapahtumaan osallistuivat kaikki Valencen yliopistot ja korkeakoulut, yhteensä 16 koulua ja lähes 2 000 osallistujaa!

Tapahtuman teemana on koulujen välinen leikkimielinen kilpailu. Jokaisella koululla on oma valittu teemansa, joka pidetään visusti salassa ennen lauantai aamun kulkuetta, joka avaa juhlan.

Minä osallistuin oman kouluni kanssa, CCI/EGC. Meidän teemamme oli jonkinalinen tukkimiehet kohtaa majavat hybridi..

Järjestettyä ohjelmaa riitti perjantai-illasta sunnuntai aamuyölle. Juhla alkoi perjantai-iltana yliopistoalueella, kampuksella apéro:lla jonka jälkeen halukkaille kuljetus erääseen boîte de nuite'n, eli clubiin. Me emme kuitenkaan sinne asti lähteneet, ystävämme sanoivat c'est pas la peine, ei sen arvoista; liian täyttä.

Lauantai aamuna lyhyiden yöunien jälkeen herätys klo.7.00 ja valmistautuminen kulkueeseen!

le maquillage!

Lauantaiaamun kulkue oli ehdottomasti viikonlopun kohokohta. Yhteishenki oli uskomaton, ei vain opiskelijoiden välinen vaan koko Valencen kaupungin! Vaikka nuoret olivat äänekkäitä ja hereillä pilleineen ja torvineen jo ennen aamu yhdeksää, ei vastaan tullut yhtäkään hapantanaamaa. Päinvastoin; kaupungin muut asukkaat tulivat patongit kainaloissaan ja hymyt kasvoillaan seuraamaan tapahtumia.



Kulkue kulki halki kaupungin ja päätyi opiskelija-asuntojen sisäpihalle. Musiikki pauhasi, liput liehuivat ja koulujen laulut raikuivat :DD (alun videosta pientä kuvaa..:)

Iltapäivästä varsinainen kisailu alkoi! Tapahtuma oli suuressa monitoimihallissa, jossa jokaisella koululla oli oma pieni baarinsa juomaa ja ruokaa varten (ilmaista:) . Joukkueet kilpailivat keskenään jalkapalloa, lentopalloa, käsipalloa ynnämuita lajeja pelaillen, muut hengailivat ympäriinsä kisoja seuraten ja kannustuslauluja laulaen. Välillä urheiluun tehtiin pientä taukoa ja kaikki ryntäsivät hyppimään kentille musiikin tahtiin.

Viikonloppu oli ehdottomasti ikimuistoinen. Hehkutuksen arvoinen. Oli mahtavaa olla mukana siinä missä "kaikki muutkin opiskelijat".

Täältä lähtiessäni tulen varmastikin kaipaamaan ihmiseten välittömyyttä ja lämminhenkisyyttä.

Encore les montagnes..

 Coucou!

Nyt on tosiaan lomat pitkälti takana päin, mutta halusin vielä jakaa muutamat kuvat viimeiseltä päivältä Alpeilta. Niin kaunista siellä oli!

La piste haute!

Vanhemmat tulivat lauantai-iltana meidän luo vuorille. Sunnuntaina vietettiinkin yhdessä oikein kunnon perhepäivä! Aamulla herättyämme oli aika lähteä vuorille. Meille oli varattu kyyti tuollaisen lumikelkkamaasturimönkiäpakettiauton kyydissä. Mitään havaintoa mikä ton nimi sitten mahtaa olla.. Jokatapauksessa ajopeli oli meitä odottamassa korkeimmalla rinteellä jonne hisseillä pääse. Nousu muuten kesti lähes tunnin! Korkealle päästiin. Wou, ekan kerran kun astu ulos niin tuntu ihan että päässä sumenee ;D hengittäminen tuntu aluks vaikeelta mutta nopeesti siihen tottu. Oli jännä huomata, että ilma ihan oikeasti oli ohuempaa siellä ylhäällä, melkein 4km korkeudessa..;)



Pienen turistikierroksen jälkeen oli aika mennä syömään! Vuoristo aluieden erikoisuuksia, nyt en muista nimeä, mut se oli tyyliin joku "aasin korva" :D Perhe vaan vakuutteli mulle, että älä huoli ei se oikeesti oo aasin korvaa, se on vaan se nimi. Okei :D Kyseessä oli eräänlainen lasagne jossa oli runsaasti juustoa ja pinaattia, lisänä charcuterie eli erinäisiä leikkeleitä! Aiemmin reissua fondue tuli jo mulle esiteltyä, oli kyllä hyvää! Raclette ollan jo aiemmin kotona valmistettu :)

Vuoristoalueiden erikoisuudet on tosi raskaita ja täyttäviä. Perheen mukaan kylmyydestä johtuen..;) Se on ihan huvittavaa ku kuulee näiden ajatuksia kylmästä. Mikä parasta ne on aina ihan tosissaan.. Tuolla ylhääll kuvassa näätte mun uudet ja hienot apresskii kengät..Niitten piti ostaa ne mulle välttämättä ku ne näki mun omat talvisaappaat, jotka ei yllättäen musituttanu tollasia peitolla vuorattuja kuukeknkiä :D 



vois lähtee laskee !

Paluumatka eli laskeutuminenkin kesti yhtälailla sen tunnin verran. Sää oli mitä mainioin ja vuoristo antoi parastaan! Ihastuin ikihyviksi.

Vaikka karkeista en niin välitäkään, niin pakko sanoa että namnam!

Illalla kotimatka kohti Valencea. Autossa oli huvittava seurata perus draamaa..Max alkoi voida pahoin ku vuoristotiet oli yllättäen mutkaset. Se huito käsillän naama vihreenä mun vieressä ja olin varma et se viel kymää sinne autoon..Äiti huutaa etupenkillä "pysäytä pysäytä!" ja isä ajaa vaan hullun lailla ja ohittelee kaikki jotka vaan on mahollista ohittaa.."Ei ei, kyllä Max kestää, nyt ei voi pysäyttää!" Eipä muuten pysähdytty. :D Ihan tottahan se oli jos oltais vähänkin jarrutettu niin sillonhan kaikki muut olis vaan kaahannu meijän ohi ;) 

Nice

NIZZA 11.-13.3

Viime viikonloppuna olinkin Nizzassa!

Reissu oli jo kauan sitten syksyllä suunniteltu. Olin tuntenut Dínan vasta kuukauden verran, kun hän pyysi mua ja Selinaa matkaansa erään ystävänsä luokse Nizzaan.

Koko talven olemme odottaneen kevään koittoa Nizza mielessämme ja vihdoin viime viikonloppuna lomien päätteeksi pääsimme kaksin matkaan.


Sää ei tosiaan meitä suosinut vaan lauantai-iltapäivänä alkanut sade kesti koko loppu viikonlopun. Harmaudesta huolimatta ihastuin merenrantakaupunkiin ikihyvikseni!



La Promenade des Anglais

 Perjantai iltana lähdettiin TGV:llä matkaan. n.370km matka taittui 3h30min. En ollut tullut ajatelleeksi, että se on niinkin kaukana. Ihan etelässä :) Koska olimme ostaneet liput jo hyvissä ajoin maksoimme koko lystistä yhteensä vain 50e, pas mal! Perillä Gare de Nice:ssä oltiinkin sitten klo.22 jälkeen illalla. Tähän mennessä mun kännykkä olikin jo ehtinyt käppäillä omille teilleen... Joku siis luultavasti kähvelsi sen mun laukusta siirtymätilanteessa, junasta poistuessani. Viikonloppu ilman kännykkää ja mikä pahinta, ilman puhelinnumeroita..En voinut soittaa perheelleni Valenceen ja kertoa, että olen vielä hengissä vaikka kännykkäni ei vastaakaan eikä minuun saa yhteyttä..mutta se siitä, c'est la vie.

Dìnan ystävä Julien oli meitä asemalla vastassa. Heti ulos päästyämme fiilistelimme ihan innoissamme palmupuita ja lämmintä tuulta! On muuten täällä Valencessakin palmuja, mutta jotenkin koko maisema ja kaupunkikuva Nizzassa oli eirilainen. Asemalta menimme suoraan syömään ravintolaan, jossa tapasimme Julienin ystävät. Kyseessä oli nelihenkinen kaveriporukka, sveitsiläisiä. Me tytöt majotuimme Julienin isovanhempien asunnolle ja pojat sedän veneelle. Ei kyllä käynyt kadehtimaan kun tuuli alkoi illalla yltymään..

Lauantai aamuna aamiaiset syötyämme lähdimme kaupunkikierrokselle, sään vielä toistaiseki ollessa suosiollinen!

Käppäilimme kaupungilla koko päivän ilman sen suurempia suunnitelmia. Nizza ei kaupunkina mikään mahdottoman suuri ole, n.3kertaa Valencen kokoinen, joten kaupunkiin tutustui varsin mainiosti jalan. Nautin koko päivästä! Ilma oli miellyttävä, balleriinakeli, ja värikkäitä pikkukatuja oli ihana kulkea. Välillä pujahdettiin johonkin vastaavasti yhtä värikkääseen pikku putiikkiin.

Iltapäivästä kapusimme ylös Colline du Chateulle, josta avautui mahtava panoramanäköala kaupungin ylle.

Sunnuntaille valittavanamme oli pikku visiitti joko Monacoon tai Cannesiin. Päädyimme valitsemaan Cannesin kasinojen ja palatsien sijaan, koska aika oli rajallinen. Näinpä Nizzasta puolisentuntia junalla ja voilà, perillä oltiin sateisessa Cannesissa.

Cannes oli kaunis kaunsi kaunis..Malgré la pluie! Sateesta huolimatta! Ilmapiiri ja näkymät henkivät glamouria. Kaupunki vaikutti olevan erittäin itsetietoinen omasta hohdostaan. Minkäänlaista pariisilaishenkistä nenäpystyssä ylpeyttä tämä ei kuitenkaan ollut. Elokuvamaailma leimasi koko ympäristöä.



Huomatkaa mustavalkoset kuvat näyttelijöistä, tosessa taitaa olla ainakin Meryl Streep



Viikonloppu oli mitä mainioin ja ilolla tutustuimme kahteen uuteen kaupunkiin. Yritimme Dìnan kanssa junassa paluumatkalla Valenceen pohtia, mikä oli se tekijä, mikä sai meidät niin hurmaantumaan Nizzaan. Kumpikaan meistä ei ollut ihastunut niin kovin kauniiksi kehutusta Marseillesta, joka vastaavasti on merenrantakaupunki. Nizzassa vaan oli sitä jotain! Värikkyyttä ja rentoa epäjärjestelmällisyyttä välimeren malliin luksustyylikkyydellä höystettynä.   

Bienvenu le printemps!

Viime viikko meni tosi hitaasti nopeesti! Se on aika tuttu käsite täällä mulle..:)

Toka ja vika lomaviikko koululaisille siis nyt takana. Onneksi ja epäonneksi..:D Lomien aikana vanhemmat on siis normaalisti olleet töissä joka päivä, ehkä vähän lyhyempää päivää, mutta kuitenkin. Näinpä mulle jää koko päivä "töitä". En kuitenkaan oikeen tykkää käyttää sanaa "työ" koska ei se siltä kuitenkaan tavallaan tunnu...Aika kylmä ilmaisu jotenkin. Sanon ennemmin "je suis occupée" eli olen varattuna päivisin, jos joku sattuu kysymään :)



Viikko meni keväisissä tunnelmissa. Auringosta saatiin nauttia joka päivä ja näinpä vietimmekin Maximen kanssa paljon aikaa puistossa koiran kanssa leikkien. Aamulla nukuttiin vähän pidempään, mikä sopi mulle tietty paremmin kuin hyvin. Iltaisin tapasin uusia ranskalaisia kavereita! Huippua ku onnistunu löytämään kivoja ranskiksiakin :) Ulkomaalaistenkin kavereiden kanssa puhutaan aina ranskaa, mutta se on aika eri kuitenkin, kun kumpikaan osapuoli ei osaa kunnolla ;D Nyt pääsee ehkä oma kielitaitokin taas paremmin kehittymään, jeejee!

Les Deux Alpes!

Talvilomaviikkoa vietetään Maxin kanssa kahdestaan Alpeilla. Puolet viikosta tainnut jo mennä ja ihan kivasti on sujunut.

Les Deux Alpes on Chamonixin (ehkä tunnetuin laskettelukeskus Ranskassa..) jälkeen vanhin laskettelupaikka täällä. Meiltä Valencesta tänne ajoi n.1,5h; matkaa oli n.100km, mutta loppuosa matkasta taittui  hitaammin jyrkän ja mutkaisen nousun myötä. Altitude 1600km-3500km. Menomatkalla autosta nähtiin "Italian puolelle"; rajalle onkin linnuntietä n.50km. Ollaan Torinon tasolla. Kummallista jotnkin ajatella, että näin lyhyen matkan päässä ollaan jo melkein Italiassa ja maisemat on näin erilaiset..

Tänne matkaa kuulemma enimmäkseen ranskalaisia ja italialaisia turisteja lähiseuduilta, itse kuitenkin olen törmäillyt yllättävän paljon britteihin...



Parvekkeelta



Mulle itselle, vuoristossa ikinä ennen käyneelle, oli jotenkin tosi kummallinen ajatus, että tänne lähtiessä todella varaudutaan talviolosuhteisiin; talvirenkaat ja lämpökerrastot matkaan?? Valencessa kun olen jo alkanut käyttää ballerinoja ja takkia tyyliin vaan tuulisella säällä.. No, olihan osa puheesta kylmänkammoisen espanjalaisisän liioitelua, mutta ihan talvista täällä päällisin puolin tietysti on.

Hiihtokoulu! La 2. ettoile :)

Meidän paikka on 3300km korkeudessa. Ensimmäisenä päivänä ajattelin, että johan on kumma kun aina välillä hirveä paikoittainen sumu yllättää keskenkaiken, ihan yhtäkkiä, ja sitten ei näekkään hetkeen eteenpäin lainkaan, le brouillard. Nyt kuitnkin tajusin, että ollaan niin korkealla, että "sumu" on itse asiassa pilviä, jotka kulkevat tuulen mukana.. (joojoo, pilvet on käytännössä sumua,vesihöyryä joka on tavallista alempana ja silleen, mutta kuitenkin!)

Päivät kuluu leppoisasti. Aampväivät ollaan lasketeltu Maxin kanssa kahdestaan pikkurinteissä. Se on innoissaan, kun annan sen leikkiä hiihto-opettajaa.. Iltapäivällä Maxilla on hiihtokoulua 14h30-17h, tuona aikana laskettelen yksinäni tai käppäilen pikkukeskustassa. Rinteillä hisseihin jonottamiseen menee vaan ihan tosi paljon aikaa! Illasta se on aina niin väsynyt, että kotona syönti omien pokemonleffojen kanssa on houkuttelevampi vaihtoehto, kun ravintolassa syönti tai leffassa käynti.. Tant pis pour moi, tant mieux pour lui.

 

 

Aurinkoa afterskiissä! ps. kattokaa nyt noita PILVIÄ oikealla..



 



Le 3300, notre appart!







"On fait la paix?"

Mulla on ollut oman koneen kanssa ongelmia, niin en ole päässyt aiemmin kertomaan kuulumisia :(
Nyt kuitenkin oma kone taas kunnossa niin päivityksiäkin alkaa tulla taas enemmän, jei:)

Paljon on taas ehtinyt tapahtua (mitä ihmettä?! melkeen 2kuukaudessa!!) Mutta enpä jaksa niihin tälläerää palata..:)

Kouluista on nyt kahdenviikon talviloma. Loman ensimmäinen viikko on parhaillaan meneillään. Vanhemmat ovat kiireisiä töissä, joten mut ja Max lähetettiin mummon kakkosasunnolle Les Deux Alpes:ille. Ollaan siis ihan kahdestaan täällä viikko! Mulla oli lupa ottaa kaveri itelleni messiin, mutta huonon ajankohdan myötä kukaan ei ollut vapaana. Ennen lähtöä olin huolissani, mitenköhän kaikki sujuu, mutta nyt kun täällä ollaan niin kaikki menee kivasti näin kahdestaankin. Oikeastaan mun on helpompi toimia pojan kanssa täällä, kun ei ole sillekään tuttu ympäristö ja vanhemmat paikalla..:)

Les 2-Alpes on suhteellisen iso laskttelukeskus Valencesta käsin Grenoblen suuntaan, ihan lähellä Italian rajaa. Täällä löytyy monenlaista tekemistä laskettelun ohella ja muutenkaan ympäristöstä ei ole valittamista..:) Mummon asunto on ihan rinteenjuuressa ja ympärillä vallitsee iloinen alppikylämeininki brittituristeilla höystettynä..

Lähden kohta viemään Maximen hiihtokouluun, ite taidan passata tälläkertaa laskettelun (jalat on jo nyt kipeet!) ja suunnata jollekin aurinkioselle terassille...:)

A+!