The French VW bus meeting

Johan on taas monenlaista tapahtumaa takana.

Perheen uusi au pairi on nyt tosiaan täällä ja ensimmänen viikko on jo takana.

Hänellekin aika vauhdikas alku uudelle seikkailulle.
Heti perjantaina lähdimme nimittäin kavereideni kannsa reissuun ja tarjouduin ottamaan Herdisin mukaan.

Tälläkertaa suuntana oli Bourgogne ja Ranskan Volkswagen combien tapaaminen Flayssa!

Joo, VW combien, siis autojen meeting. Myönnän, aika erikoislaatuinen ajatus jos miettii minun tyypillisä viikonloppumenoja.. Tosi mahtava reissu kuitenkin oli.

Hyvällä kaverillani Victorilla kun sattuu olemaan tuollainen vanha combi +palava intohimo autoaan kohtaan, niin häneltähän tuo ajatus tietysti lähti. Näinpä siis perjantaina nokat kohti pohjoista ja 300km ajomatka nopeudella 80km/h.

Me oltiin oikeen ammattimaisilla otteilla liikkeellä, valmistettiin oikeen teemapaidat ja kaikki...;)

Perille Flay:hin päästiin perjantaina keskiyön jälkeen. En ymmärrä miten kummassa kuski ja apukuski paikan löysivät. Tiet kun ovat pieniä ja mutkaisia eikä missään valoja eikä kunnon kylttejä..

Kokoontumispaikka oli siis ihan landella, kirjaimellisesti pellolla. Leireilyä autolla.






le ptit dej, aamiainen!



400 osallistujaa ja kombit

 Olitiin tietysti nuorimmasta päästä osallistujien keskuudessa, mutta oli hauska tutustua muihin kombi faneihin. Naapuriauton asukeista tuli illanistumisen jälkeen hyviä tuttuja; isoäiti, tämän poika sekä pojan lapsi pohjoisesta, Bretagnesta. Aika mielenkiintoinene kokoonpano. Huippuseuraa kuitenkin!

Le 14 juillet

Tänään on Ranskan kansallispäivä, eli vuoden 1789 vallankumouksen muistojuhla.

Aamulla seurasimme yhdessä Marien ja Maxin kanssa televisiosta Le Défilé militaire eli sotilaskulkueen suoraa lähetystä Pariisista Champs-élysées:ltä.
Illalla on tiedossa ilotulituksia ja erinäisiä konsertteja.

Tänään söimme viimeisen yhteisen päivällisen perheen kanssa. Dramaattista ;) Ensivuoden tuleva au pairi saapuu nimittäin tänään illalla luoksemme. Viimeiset viikoni täällä sujuvat sitten yhdessä hänen kanssaan.

Maxime oli hauska tänään kun puhuttiin miten meidän yhteinen vuosi on sujunut;

"Quand elle est arrivée elle etait tout pâlée et elle savait pas parlé française. Maintenant à cause de moi elle est tout bronzée comme moi et à cause de moi elle sais parle bien et elle sais roter!"

"Kun hän saapui, hän oli ihan kalpea eikä osannut puhua ranskaa. Nyt mun ansiosta hän on ruskea, niinku minä ja minun ansiosta hän osaa puhua hyvin ranskaa ja röyhtäistä!"

<3

Suomi kutsuu 27.7.2011 

La rando et l'anniv

C'est parti!

Tässä kuvia aktiiviviikonlopulta...:)

Perjantaiaamu alkoi Maximen koululta bussimatkalla Barcelonnen pikku kylään.

Mua oli siis pyydetty luokkaretkelle mukaan valvojaksi/huoltajaksi.
Kyseessä oli aktiivipäivä vaelluksen merkeissä.

Olipa hauska nähdä minkälainen on "ranskalainen koulu" ja millaisia muut lapset on.

Meidät jaettiin ryhmiin, viisi lasta+ huoltaja.
"Kuka haluaa Maijun ryhmään?"
"MINÄ MINÄ MINÄ"
Mulla oli oikea fanikerho...:)

Max(oik.) ja kaverit Arthur & Dylan

Kyseessä oli ihan kunnon vaellus, 8km paikoin tosi jyrkkääkin nousua. Luulenpa, että Suomenkouluissa 3-luokkalaisia ei tuonne olis päästetty. 2,5 tunnin vaelluksen jälkeen olimme kivunneet vuoren huipulle. Vihdoin oli evästauon paikka!

Maisema tasanteelta. Näimme Valenceen asti, 30km.

Miettimistauko, mihin suuntaan nyt?

Oli kiva viettää päivä koululaisten kanssa. Kävely oli melko rankka kuumuudessa, mutta kaikki kuitenkin selvisivät hengissä.

Juttelin jonkun verran opettajien ja muiden huoltajien kanssa. Taisin olla taas se eksoottinen nähtävyys.

Lapset taitaa olla samanlaisia kaikkialla maailmassa..:)

***

Lauantaina koittikin sitten kauan odotettu päivä. Nimittäin allassynttärit!

20 lasta oli kutsuttu ja 15 pääsi lopunkaiken paikalle. Oli siinäkin jo ihan riittämiin...

Valmisteluja tosiaan oli riittämiin. Mm. vesilelujen pumppaamista.. Voin sanoa, että tuon määrän kun pumppaa niin on kämmenet rakkuloilla.. Onneks oli pumppu! Ei tosta muuten olis selvinny hengissä..:D

Perjaintaisen vaelluksen jälkeen vielä pieni käsitreeni illan päätteeksi..

a p u a !

Kestit alkoivat 14h30 ja suurimman osan ajasta lapset pulikoivat altaassa. Jokaiselle oli varattu vesipyssy, oivoi..suurin vesisota jonka olen nähnyt..:D Dinakin oli pyydetty meitä auttamaan, joten mulla oli myös seuraa, kaksin aina kaunihimpi..?

      Lapset ainakin  viihtyivät...!

C'est la semaine de tous les bonnes actions!

Marie: "Maiju, tämä viikko on oikea kaikkien hyvientekojenviikko sinulle!! :D"

Eli tosiaan, ainakin työntäyteisiä päiviä on takana. Onneksi ne työt näin yleisestiottaen on aina ihan mielekkäitä..;) Ei sillä etten olisi ollu ihan crevée, eli rättipuhkipoikki väsynyt.

Kuten jo aiemmin kirjoittelin niin maanantai ja tiistai on mennyt lähinnä hulluistaviikoista toipuessa.
     Ette varmastikaan voi tajuta kuinka outoa on ollut mm yhtäkkiä paukahtaa Suomeen ja yrittää ajatella jotain yliopiston ennakkotehtävää ajatuksella. Hieman eri maailmasta jotenkin kaikki tuo..Sitten päälle kaikkien ystävien ja sukulaisten näkeminen niin Suomessa kuin Englannissakin...No tiistai-iltana jouduin olemaan hieman tavallista pidempään occupée eli kiinni kotona molempien vanhempien työskennellessä myöhään.
Torstaina jouduin normaalina "vapaa-aikanani" kuskaamaan Maxia koulusta toiseen ja perjantaina olikin sortie de l'école eli eräänlainen luokkaretki, jonne mua pyydettiin huoltajaks matkaan. Mitenkäs nyt kieltäytymään pystyisin, kun kerran pyydetään..?
Kyseessä oli randonnée en montagne eli kävelyretki vuoristossa. No ei siinä mitään, ihan mielelläni lähdin, joka päivä vuoristoisiamaisemia täällä ihaillessani olin iloinen mahdollisuudesta tarkempaan tutustumiseen. Samalla sain tarkemman kuvan Maxin koulumaailmastakin.
Koko tämän viikon ajan on tavallisten hommien lisänä ollut Maximen synttärijuhlien valmistelut. "Le Jour le plus pire de ta vie" eli Maximen mukaan "sun elämäsi pahin päivä" koitti sitten tänään lauantaina.
Oivoivovivoi näitä synttäreitä on suunniteltu ikuisuus ja päivä valittiin sellaiseksi että minä "kaikkine menoineni" :D pääsen paikalle auttamaan.. (Chambèry,Lyon, Suomi, Lontoo...)
Noh, tänä viikonloppuna olis ollut yhden hyvän kaverin synttärit Trévouxissa, eli Lyonin suunnalla, mutta en kehdannut enään alkaa vaivaaman..:P Tälläkertaa en nyt sitten päässytkään muiden mukaan, dommage...harmi juttu..Huomennakin pitää näet olla kotona aamusta, niin en voinut/halunnut tänä iltana (lue: huomen aamulla) lähteä raahautuman 2h junamatkaa.
Vanhemmilla on isän Lions Clubin päivällinen huomenna 11-14...

Marie jo perjantai-iltana (minun paketoidessa 10 lahjapakettia juhliavarten...) naureskeli minun ostavan tietäni paratiisiin.. No jaa..

Hauskaa juhannusta vaan teille..PAH..hilpeetä luke FB-päivityksiä uusistaperunoista ja katella jtn ällöjä kuvia mökkimaisemista..

Maintenant je veux rester tranquille pour quelque temps!

Nyt on reissut reissailtu ja onpa kiva olla hetki ihan rauhassa kotona, vaikka mahtavaa Englannissa olikin...:)

Maanantai ja Tiistai päivät menivätki ihan laiskotellessa. Tiistai-iltana oli "musiikin juhla" eli Fête de la Musique. En ihan tarkkaan tiedä miksi kyseistä juhlaa vietetään, mutta koko Ranskassa kuitenkin yleinen tapahtuma. Musiikkiesityksiä kesti usean tunnin ajan ympäri kaupunkia; hevistä afrikkalaiseen rumpumusaan.

Viimeistä kouluviikkoa viedään ja näin myöskin väki vähenee...Toinen vastaavanlainen tarina kuin mitä Fernandan kohdalle osui kävi myös naapuri aupairinilleni  Adille. Hän otti ja lähti perheestään...Oi voi...:(
Nyt kaikki au pair-kaverit Dinaa lukuunottamatta on lähteny ja kaikki ranskalaiskaveritkin on palanneet vanhempiensa luokse kesälomille ja kesätöihin. Saa nähdä miten menee sitten kun koulua ei enää ole, minullehan se tarkoittaa työmäärän huomattavaa lisääntymistä...On verra, on verra. Saa nähdä.

Tässä vielä parit kuvat viikonlopun häistä, niin kaunista oli, että eihän näitä nyt vaan voi olla jakamatta! Taplowsta ja Marlowsta, Buckinghamsihrestä, eli Lontoon seudulla oltiin vanhimman serkkuni häissä :)

Kaunis Morsian

 

Häävieraita :)

Promet-moi que tu sors pas tout seule

Tässä on mennyt viimepäivät enemmän ja vähemmän aktiivisesti uutisia seuraten.

Välillä, kuten tänään, alkaa lievästi ahdistamaan kaikkien näiden tapahtumien ja tapaturmien määrä. Sitä ei vaan voi ymmärtää, kun lähes joka kerta kun uutisia kuuntelee, reportterit kertovat jälleen jostain uudesta verityöstä...

Olo on kauhea; oksettaa ja päätä huimaa. Päässä pyörii kysymyksiä..pyörii ja pyörii, mihinkään ei kuitenkaan ole vastauksia eikä ongelmiin ratkaisuja. Tulee tunne, että omaa vapautta ei ole samanlailla kun ennen... Ei ainakaan saman lailla kuin Suomessa..Lukossa lukkojen takana.

Suomessa on vaan se 5,6 miljoonaa asukasta. Siihen määräänkin mahtuu kaikenlaista porukkaa, enemmän ja vähemmän terveitä..Noh, täällä asukasluku on päälle 64 miljoonaa...Voi vaan kuvitella kuinka kaikenkarvanen väkikirjo siihen sitten mahtuukaan ja mitä kaikkea tapahtuukaan.

Tässä on pitkin vuotta tullut kauhisteltua millon sairaitaperheitä, joissa joku pimahtaa ja joko kaappaa lapset tai surmaa kaikki muut (jopa koirat..) perheenjäsenet. Milloin on uutisoitu huomattavan nuorten lasten itsemurhista (9-v) ja pahoinpitelyistä kuolemaan saakka (13-v ja 15-v) ja milloin selvitelty kadonneiden lenkkeilijänaisten kohtaloita...

Tänään vaan eräs uutinen jotenkin koskettaa vielä enemmän kuin mikään muu tähän mennessä. Kyseessä oli (jälleen kerran) lenkkeilijänaisen karu kohtalo. Tälläkertaa tapahtumien paikka vaan sattuu oleman 15km meiltä Valencesta länteen, naapuri departementissa Ardèche:ssa. Lauantaina alkuillasta (klo19) 17-vuotias lukiolainen oli lähtenyt lenkille sieltä koskaan palaamatta..Katoamisilmoitus tehtynä ja etsintäjoukot tehtävissään parin päivän ajan. Tytön ruumis on löydetty lehtien alta piilosta poltettuna ja kuoppaan heitettynä..

Tapahtumien yksityiskohtien seuraaminen saa jutun tuntumaan vielä kammottavammalta, ehkä säästin teidät nyt niiltä.

Ei minua varsinaisesti pelota ei itseni eikä kavereideni puolesta. Lähinnä olo on kuvottava. Tämän viikon uutinen oli jollain lailla ainakin minut herättävä. Kuka voi tehdä jotain tällaista? Kuinka paljon vastaavanlaisia ihmisiä löytyy..Kuinka paljon sairaita henkilöitä on ympärillämme ja miten asioita ei huomata..Miten tilanteet pääsee kehittymään tällaisiksi..

Je suis venue pour partir

Nyt on pieni Suomivisiitti takana. Pääsykokeet siis kävin Jyväskylässä heittämässä tiistaina ja näin jälkeinpäin kun ajattelee niin melkoinen matka vaivaisen 20minuutin takia...
Eli Jyväskylän yliopiston puheviestinnän kokeesta oli kyse. Ranskakotiin palasinkin jo sitten keskiviikkoiltana. Hyvä kun laukut sain purettua niin tänään illalla onkin taas suunta kohti Lyonia ja Saint Exuperyn kenttää. Tällä kertaa lähtö Lontooseen! Aikamoista reissausta, tässä viikon kuviot;


Pe 10.6 Valencesta junalla Lyoniin, Lyonista Frankfurtin kautta Helsinkiin
Ma 13.6 Kerava Jyväskylä
Ti 14.6 Jyväskylä Kerava
Ke 15.6 Helsingistä Kööppenhaminan kautta Lyoniin josta taas junalla Valenceen
Pe 17.7 Valencesta koittaa kohta junamatka Lyoniin josta lento Heathrowlle
Su 19.7 Sama reitti takaperin valenceen...

Keskiviikkona hieman jo väsytti ja eilen nukuin lahjakkaasti yli puoleenpäiväään.

Matkaa edeltäväkin viikko oli ihan kiitettävän hullu..Maanantai ja tiistai päivät meni lentoja etsiessä (pääsykoekutsukirjeen kun sain vasta edeltävänä perjantaina ja viikonlopun olin Lyonissa reissussa), mikä on muuten raivostuttavaa puuhaa. Keskiviikkona olikin Fernandan viimeinen ilta täällä ja meni liian myöhään aamuherätystä ajatellen..Noh torstainapa sitten olikin kiva päivä kun perheen edellinen au pair tuli meille kylään. Hänen matkassaan tuli myös tytön poikaystävä sekä naapuriperheen edellinen au pair. Näin ollen perjantai aamuna olin jälleen kerran pirteä kuin peipponen. Perjantaina oli lievästi pöpperöinen olo Suomessa..Pöpperöisyyttä kesti 2päivää..Onneks tulin ajoissa ennen koetta kotiin, hyvä mennä puheviestinnänkokeeseen ku ei tahdo puhe luistaa...

Suomeen paluu tuntu hankalalta, mutta hyvä kun tuli käytyä. Nyt muistaa taas paremmin mihin onkaan palaamassa <3 Kiitos kaikille ihanille

comme c'est complique la vie

joku valtas mun huoneen
<3

Phuuuuuuh..

Liikaa asioita yhdellä kertaa. En ole ehtinyt edes laittaa kuulumisia viimeisiltä viikoilta.:(

Viimeviikonloppuna olimme taas Lyonissa Chez Paul, joka siis tulee Suomeen vaihtoon ensivuodeksi. Vietimme Fernandan viimesitä ranskaviikonloppua. Viime viikoilla olen lähinnä löhöillyt ja tehnyt kaikkea hönttiä Fernandan kanssa, joka siis asui viimeiset 2viikkoa meillä. Hän lähtee takaisin Mexicoon ensi torstaina.

Kaksiviikkoa sitten olimme kutsutut toisen hyvän kaverimme Roland'n luo Chambéry'n. Chambéry on Grenoblesta pohjoiseen Italian suuntaan, Alppien lähellä. Tosi kaunista, vuorten ympäröimä pikkukaupunki. Huippu hauskaa oli :)

Viime perjantaina sain pääsykoekutsun Jyväskylän yliopiston puheviestinnänlinjalle, joten nyt olenkin tässä sitten katsellut lentoja viikonlopulle. JAAAA.. raivostuttvaa puuhaa..

Näinpä siis näillä näkymin Suomi kutsuu nyt la/su-ke. ;)

C'est la FOLIE!

Jep jep..

Fernanda muutti meille toistaiseksi asumaan.

Tälläsinä hetkinä erityisesti muistaa olla kiitollinen. Muistutus siitä, että voin olla erittäin tyytyväinen omaan tilanteeseeni ja host perheeseeni, famille d'accueil.


Taas yksi tarina, mal passée, huonosti sujunut. Näitä on varmasti Au pair-maailma pullollaan, ikävä kyllä.
Aina kyseessä on kahden kauppa; perheessä vieraana asuminen ja vieraan asuessa perheessä.

Aina niin ikäviä tapahtumia.

No, Fernandan kohdalla kyseessä ei ollut mistään varsin dramaattisesta, lopun käänteet olivat kyllä kaikille odottamattomat.

Perhe oli aluksi erittäin mukava, vasta kaupunkiin muuttanut lääkäripariskunta, Fernanda oli ensimmäinen au pair, joka heillä on ollut. Pikkuhiljaa vaikutelma mukavasta perheestä alkoi rakoilla. Ilmapiiri alkoi olla kylmää perheen äidin taholta; kiusaamista ja Fernandan työtehtävien vähittäistä lisäämistä.

Fernanda ei viihtynyt kotonaan. Matkaan mahtuu ties minkälaisia naurettavia selkkauksia, pieniä kaikki, mutta jyväset muodostaa pikkuhiljaa mukavan kokoisen kasan..Noin kuukausi sitten tämä kasa oli jo muodostunut niin suureksi, että Fernanda päätti, ettei voi jäädä perheeseen niin pitkäksi aikaa kuin oli aluksi sovittu. Asiasta perheelleen ilmoitettuaan välit tietysti viilenivät entisestään..Työsopimusta muutettiin; taskuraha pudotettiin puoleen ja vapaapäiviä viikolle mahtui vain yksi, maanantaipäivä..Perhe "suuttui" ystäväni ilmoituksesta lähteä aiemmin (hän jopa jousti omassa aikataulussaan, jotta perheellä olisi aikaa järjestää omat asiansa, 40pv).

Ilmeisesti vihastumisesta/ "kostonhalusta" johtuen suurin selkkaus saikin alkunsa. Kolme viikkoa sitten (kun Fernandan lähtö oli tiedossa) ranskalisperheen isä oli kirjoittanut, Fernandan asiasta tietämättä, tytön omalle isälle sähköpostiviestin, jossa vaati isää maksamaan Fernandan ranskankurssit, joille Fernanda oli 4kk sitten osallistunut ja jotka perhe oli luvannut aiemmin maksaa. Viesti oli vihamielinen, isää uhattiin, että Fernandaa ei päästetä talosta ulos ennen ennen kuin lasku saadaan maksettua. Nyt neljä kuukautta myöhemmin, asia otettiin uudestaan puheeksi, laskua ei oltukaan maksettu, yllättäen Fernandan tulikin itse maksaa kulut.. Samaan aikaan perhe ei ole maksanut fernandan viimeisen kuukauden taskurahaa, joka olisi pitänyt maksaa jo 2vkoa sitten.

No, maanantaina olikin oikea hullunmylly, kun pitkällisen pohdinnan jälkeen kehotimme Fernandaa kysymään palkastaan. Olimme puhuneet, että jos perhe ei maksa Feranda ottaa ja lähtee parin päivän sisällä. Perhe ilmoitti että ei maksa jos isä ei maksa ranskankurssia.. Monivaiheisten tapahtumien seurauksena menin Fernandan luokse maanantai-iltana. Puhelimet kävivät kuumina, molempien osapuolien lakimiehille oli soitettu, kaikki Fernandan kaverit olimme paikalla...Ehkä omituisin ilmapiiri ikinä.

Lopputuloksena kannoimme kaikki Fernandan kamat ulos ja nyt hän asuu toistaiseksi meillä..:)

De la moutarde, quelqu'un?

  

(c) presse

Perjantai-iltana pakkauduimme koko perhe autoon ja suuntasimme kohti Bourgognea (region, alue) ja Dijonia.

Emile on asunut ja pelannut lentopalloa Dijonissa. Viime viikonloppuna oli entisen joukkueen jälleennäkeminen, eivät olleet nähneet toisiaan miltei 30 vuoteen...

Perjantai-ilta oli kuolettavan tylsä. Olimme illallisella ja laskin yksin minuutteja..
Illallinen oli ohi vasta myöhään yöllä (ranskalaiset!). Kellon ollessa keskiyönpaikkeilla söimme vasta juustoja..tämän jälkeen odottivat tietysti vielä jälkiruoka ja kahvit (kahvit??). Nukkumaan päästiin vasta aamukahden aikoihin.. Yövyimme erään tuttavaperheen luona. Lauantai aamuna kävi ilmi, että perheellä on minun ikäisiä lapsia. Pelastus! Näinpä siis loppuaika kului vähemmän tylsissä merkeissä.

Lauantai aamun vietimme perheen kanssa kauniissa puistossa. 

Autolla Dijoniin ajoimme Lyonin kautta runsaat 2h. Dijon on idässä, puolessä välissä Valencea ja Pariisia. Dijon ja Bourgogne ylipäänsä on erinäköinen alue. Erityiseti arkkitehtuuri eroaa; autolla ajaessamme ja maisemia nähdessämmä Emile osoitteli mulle taloja koko ajan "Regarde! Voilà une maison bourgondes!" "Katso, bourgognelaistalo!" Mulle tuli heti joku saksalaisjuttu mieleen maisemista..Melkeinpä skandinavia vaikutelma koska tilaa ja vehreyttä ympärillä oli paljon enemmän. Mun vaikutelmat näyttäis olevan oikeat, nimittäin niinhän se näyttää olevan ku nyt selasin tietoja, että muinaiset Bourgognelaiset (jotka alueen on rakentanut ja asuttanut) on "germaanisia, ehkä alkuperäisin Norjalaisia" hmm hahaha :D

Bourgogne on tunnettu (huomhuom ranskalaismielipide) maailma parhaista pihveistä. Lisäksi alueella valmistetaan paljon viiniä ja juustoja.

Ranskalaiset tuntuu rakastavan aina sitä omaa aluettaan jossa asuvat. Perheen isä valitteli, että nyt ollaan kyllä jo pohjoisessa ja alkoi muistelemaan Dijonissa viettämiään "kylmiä" talvia. Äiti puolestaan pitää vain oman alueemme viinestä. Kaipa se on tottumiskysymys sekin. Jopa nimittäin mun suuhun Bourgognelaisviinit oli selvästi erimakusia..(kröhöm, viiniekspertti puhuu)

On se vautre

Today i don't feel like doing anything, i just wanna lay in my bed..:)

Tämän viikonlopun kaikki kaverit on olleet jossain aivan muualla kuin Valencessa. Näinpä takana on laiska viikonloppu Fernandan kanssa.

Perjantai-iltana olin hänen seuranaan lastenvahtina. Perheessä on kaksi lasta; Vittorio 2-v ja Palma 6-v. Vitto on suloinen pikkupoika, hän pitää minua tyttöystävänään <3. Olin yks kerta Fernandan luona kylässä ja leikin Vitton kanssa merirosvoja. Je suis un pirate méchant! Tämän jälkeen hän on puhunut minusta kuulemma jatkuvasti..Päiväkodissa hoitaja oli jopa kysynyt Fernandalta kuka se Maiju oikein on. Hahaa..Yks kerta Vitto jopa soitti mulle! :D Se oli ottanu Fernandan kännykän ja valinnut viimeisen soittajan (minut). Oli siinä vähän ihmettelemistä..!

Fernanda on Meksikosta, joten sillä ei tietenkään ollut käsitystä siitä mitkä Euroviisut on. Näinpä emme niitä seuranneet. Kuka muuten edes voitti? Tiedän vain Ranskan edustajan, satuin näkemään jonkun haastattelun TV:stä..siinä kaikki.

Launtai oli laiska päivä, löhösimme Fernandan luona koko päivän. Harmi kun kamerasta oli akku loppu, en pääse näyttämään teille mahtavia kuvia kun päädyimme väsäämään kotitekoisia hius- ja kasvohoitoja! Ehkä parempi näin...

Hiusnaamio:                                                                    Kasvonaamio:

1/2 avokaado                                                                    Luonnon jogurttia

1 tl öljyä                                                                            Hunajaa

1 munankeltuainen

Soseuta kaikki yhteen ja laita hiuksiin,                                Sivele kasvoille ja anna vaikuttaa 

erityisesti latvoihin. Anna vaikuttaa väh.30min                     epämääräinen aika.

Oli aika mielenkiintonen kokemus laittaa noita juttuja päähän...No hiukset ja iho ainakin tuntuu pehmeämmiltä!

Illan päätteeksi menimme vielä leffaan: De l'eau pour les éléphants "Vettä elefanteille".
Black Swan:in jälkeen paras elokuva jonka olen täällä käynyt katsomassa. Loppujen lopuksi aika simppeli ja ennalta-arvattava juoni, mutta miljöön ja näyttelijöiden myötä mielenkiinto pysyi yllä.
Täällä elokuvissa käynti on huomattavasti edullisempaa, ilmaisen kanta-asiakaskortin myötä maksan kaikista elokuvista 4,50€ opiskelija hinnalla, ei paha!

Le week-end plein d'esprit...

Chez Victor

Viikonloppuun on taas mahtunut yhtä ja toista. (hmm..miten tuntuu että jokainen viikonloppukuvaus alkaa samalla lauseella?) Jälleen kerran :)

Perjaintaina lomien myötä työntäyteisen viikon päätteeksi olin babysitterinä vielä koko illankin. Vanhemmilla oli isän työhön liittyvä illallinen. Marie ja Emile harvoin ulkona käyvät, joten en voi pahemmin valittaa. Perjantai-ilta kului siis leppoisissa tunnelmissa Maximen kanssa. Katsottiin mulla yhdeltä kaverilta lainassa ollut dve, Moi, Moche et Mechant (alk.per. nimi despicable me) joka oli super hauska :') ice agesin tekijöiltä, itse on ollut aiemmin kuullut puhuttavankaan...

Lauantaina oli aikainen herätys, tai näin oli ennakkoon ilmoitettu, latinohenkisen perheen myätä aikainen on kuitenkin suhteellinen ilmaisu ja aikataulut häilyvä käsitys...

Isän työpaikalla oli jonkinlainen virkistysviikonloppu ja näinpä mekin osllistuimme koko perheen voimin kanoottiretkelle Ardechin joille.. Ardech on naapuri departementti, ("=hallinnollinen alue") jossa on paljon vuoristoa ja turistien, erityiseti hollantilaiseten ihailemia ja suosimia maalaismaisemia. Kaikki talot olivat kivisiä, siis kirjaimellisesti kivistä rakennettu. Harmi kun en sattunut saamaan kuvia näkymistä!
Maisemat kanoottivaelluksella olivat mahtavat! 10km Maximen ja Emilen kanssa samassa kanootissa alkoivat tuntumaan kuitenkin hieman liialta Maxin pelkojen myötä..Raukka oli joutunut kerran aikaisemminkin kanotoimaan, ja kanootti oli kellahtanut kumoon..lieviä traumoja ja dramaattisuutta havaittavissa.. Lisäksi joessa ei ollut riittävästi vettä, joten kanootti karahteli jatkuvasti kiviin. Näinpä jouduimme hilaamaan kanooteja useilla osuuksilla..Rankkaa! Joen pohja oli kivinen lue mahdoton käveltäväksi. Neljä tuntia myähemmin olimme onnellisia retken päättyessä. :D Kokemuksia kokemuksia..

Sunnuntaina olimme Fernandan kanssa täysin kyllästyneitä kotona nyhjäykseen ja päätimme ottaa auton alle ja ajaa aivan sama minne, ensimmäinen kyltti jonka näimme opasti kaupungin nimeltä Die suuntaan. Näinpä valitsimme suunnaksemme Dien, olimmehan kuoleman väsyneitä ja kyllästyneitä.."Let's go to Die!" hauskaa hauskaa.. Puolessa välissä matkaa Diehin ystävämme Victor pyysi meidät kylään vanhempiensa luokse St.Marceillesiin, hänkin oli tylsistynyt. Näinpä jo melkein tunnin ajomatkan jälkeen, vaihdoimme suunnan päinvastaiseksi ja lähdimme suunnistamaan Grenoblea kohti.
Victor asuu pienessä kaupungissa/ kylässä noin tunnin ajomatkan päässä Valencsta. Perhe elää maaseudun rauhassa luonnon ja eläinten keskellä. Tilaa oli ympärillä paljon, perheen hevosia varten:)  Maisemat olivat todella kauniit ja vietimme mahtavn päivän. Tässä teille kuvin kooste tapahtumista:

Kuka lähtee ajelulle?! MINÄ!

Victor esitteli meille asuinaseutuaan vanhalla jeepillä:

 

Metsäpolutkin tulivat tutuiksi...:)

Victor on mahtava kaveri ulkomaalaiselle. Hänelle on tärkeää luoda hyvä kuva omasta maastaan ja näinpä hänen kanssaan pääsee mukaan monenmoiseen hauskaan. Hän onkin itseasiassa ensimmäinen ranskalaien ystäväni ja hänen myötään olen tutustunut moniin muihinkin; kiitos ekstrovertti :)

Huiman jeeppiajalun jälkeen päivä ei suinkaan ollut rauhoittumassa, vielä oli aikaa jäljellä. Innokas turistioppaamme kuljetti meidät henkeäsalpaavan kauniille vesiputoukselle vuoristoon. Jep. :D Mitä kaikke mahtuu 20minuutin ajomatkan säteelle..Olimme Fernandan kanssa suut auki..

Ollaanko me eksytty? Eeei...

Perillä!

Päivän päätteeksi putoksilta kotiin Victorille ajaessamme ja viimeisiä silmäyksiä vuoriselle maisemalle luodessamme:

"No, mikä teille tuli? Miks te ette puhu mitään?" 

"Victor, me vaan ollaan niin sanattomia näistä maisemista..:D"